Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Tuntematon alue
Aaveella ei ollut kaikki hyvin. Hänellä ei ollut kaikki hyvin yleisesti ottaenkaan, mutta nyt viimeinenkin lanka oli oikeasti napsahtanut poikki. Aave sipsutteli märillä lehdillä ja välillä hänen käpälänsä luiskahtelivat kuin pöllytetty kolli olisi kävellyt jäällä. Hänen kasvoilleen oli jämähtänyt passiivinen, hymyilevä ilme, mutta silmät poikkelehtivat kiihkeästi ympäröivillä pinnoilla.
Aave oli järkähtänyt kohtaamisestaan klaanikissan kanssa. Tai oikeastaan jo tunne siitä, että hän oli ikuisesti saastunut astuttuaan heidän pahaa hohkaavalle reviirilleen olisi riittänyt tahraamaan hänen sielunsa iäksi, saati sitten pimeyden kissan itsensä kosketus. Se kissa oli päässyt hänen vereensä. Aave tunsi kuinka veri hänen suonissaan kohisi ja soi kuin sota. Tuhansien käpälien rytmi. Hänen sielunsa sykähteli pelokkaana vartalonsa vankilassa, eikä päässyt pakoon tuota levittyvää synkkyyttä. Hän oli kauhuissaan.
Maailma Aaveen ympärillä näytti erilaiselta kuin ennen. Reunat olivat hämärtyneet ja kaikki näytti pahantahtoiselta. Hänen olisi taisteltava urheasti. Kyllä hän selviäisi tästä.
Viimein Aave saavutti pienen kostean ojan ja puron sekoituksen, johon oli kerääntynyt rutkasti harmaata myrskyvettä. Hän käveli mutaiseen veteen, osoitti kasvonsa taivaalle ja sanoi:
“Esi-isät puhdistakaa nöyrä palvelijanne. Puhdasta ja pyhää olkoon vesi.” Ja sitten hän veti päänsä veden alle kehon pyristelyistä huolimatta. Kuplat purskahtivat hänen nenästään ja ahdas vesi alkoi täyttää hänen keuhkojaan. Hän yski hätäisesti veden alla, kouristeli ja yritti syöstä vettä pois, mutta keuhkojen tukehduttava paine vain kasvoi. “Jumalat auttakaa minua”, aave ajatteli hätäisesti. Hän tiesi, että pahan häätäminen vaatisi kärsimystä mutta paniikki alkoi vallata hänen mielensä. Ilma ei kulkenut, hän haparoi tassuillaan tyhjää. Pakokauhu lävisti hänen kehonsa kuin suuri jääpuikko. Hänen oli päästävä pois.
Aave pärskähti rajusti pintaan. Hän yritti haukkoa rohisevaa henkeään mutta henki ei vieläkään kulkenut, se oli täysin veden lamaannuttava. Hän konttasi ulos vedestä tyhjää kakoen, aivan tukehtumisen rajamailla. Aave oli pelon keskellä kuitenkin myös tyytyväinen, hän oli toiveikas siitä, että paha olisi kuollut rajun kasteen mukana. Hänen sielunsa olisi oltava vahva ja neuvokas ja muistaa olla luottamatta pahan valtaamaan kehoon.
Hänen vallattu kehonsa vapisi hauraana ja kylmissään, mutta ennen kaikkea anellen ilmaa. Suuri yökkäys vavisutti hänen kehoaan ja tuntui kuin sen mukanaan tuoma vesi olisi kääntänyt Aaveen suunsa kautta ympäri. Kirkas vesi ryöppysi hänen suustaan ja kunnes hän kakoi enää pientä vaahtoa. Keuhkot tuntuivat vieläkin kipeiltä, mutta ilmaa alkoi jo mahtua mukaan.
Siinä kyyristellessään hän huomasi ohjassa kelluvan kirjavan hännän. Kaikki terävöityi yhtäkkiä. Aaveen pupillit laajenivat ja hän nousi hätäisesti ylös ja kipitti ojan pohjalla lojuvan otuksen luokse. Pian hän näki kaislikon lomasta tutun turkin.
“Valo?” hän kysyi ääni käheänä. Silloin oli kuin Aave olisi herännyt henkiin syvästä haudastaan. Auringonsäteet alkoivat purskahdella hänen kehostaan ja hän oli täyttynyt. Hänen eleensä saivat uutta varmuutta ja määrätietoisuutta. Ennen leijaillut tuhkahiutale oli muuttunut tulen lieskaksi.
Mutta jos se on Valo… Aave syöksähti veteen kauhuissaan.
“Eieieieiei!” hän kahmi vettä Valon ympäriltä käpälillään ja yritti saada tämän kasvot pois vedestä. Hänen kauniit kauniit silmänsä olivat rutistuneet kiinni velton ruumiin jatkeeksi. Aave tarttui hätäisesti suuren kissan niskasta ja raahasi kissaa parhaansa mukaan pois ojasta. Valon suuri vartalo oli Aaveen pienille jaloille aivan liikaa, mutta hetkeksi jumalat täyttivät hänet ja he virtasivat hänen sisällään. Ja pian Valo oli rannalla.
Aave pelkäsi enemmän kuin koskaan elämänsä aikana. Valon oli oltava elossa, hän ei missään nimessä saanut olla kuollut. Maailma ei selviäisi ilman häntä. Aave ei selviäisi ilman häntä.
“Herää. Herää!! Valo!! Jumalat auttakaa jälkeläistänne”, Aave ulisi hädissään.
Aave alkoi läiskiä Valon kasvoja käpälällään. Tunteen viedessä Aave unohti kaiken muun. Hänen olisi saatava Valon silmät aukenemaan.
//Valo?
KP-boosti käytössä
