Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Katsahdin Tyrskytassua, ja katseestani takuulla paistoi inho, jota tunsin ajatellessani metsässä asumista.
”Älä esitä johtajaa, Tyrskytassu. Vaikka oletkin entinen klaanikissa, et selkeästikään osaa tehdä fiksuja päätöksiä. Muistatko, mitä tapahtui kun päätit jotakin sen koiran suhteen?” kysyin ja väänsin kasvoilleni oikein leveän tekohymyn, jonka epäaitouden takuulla huomasivat kaikki, paitsi Leopardi. Naaras hymyili lämpimästi Tyrskytassun vierellä, mutta raidallista kollia ei hymyilyttänyt. Tyrskytassun ilme pysyi kylmänä.
”Ole hyvä ja johda. Se ei ole sitten minun vikani, mikäli tapatat kaikki”, Tyrskytassu lausahti kyynisesti lapojaan kohauttaen. Vilkaisin nopeasti vierelläni istuvaa Mäihää, jonka kasvoille oli piirtynyt tuttu, typerä virne. Nauttiko tuo tohelo ihan oikeasti tästä tilanteesta? Ellei Mäihä olisi ollut niin iso osa pientä joukkoani, olisin iskenyt kynteni kollin takaraivoon ja antanut hänelle opetuksen. Voi, miten minä vihasinkaan muita kissoja!
Mietin hetken ajan vastaustani yrittäen unohtaa vierelläni virnuilevan Mäihän.
”Osa meistä menee Kuolonklaaniin ja loput jäävät sen lähettyville etsimään lisää joukkoja yhteisööni. Mitä enemmän meitä on, sitä helpommin saamme Mesitähden ja tuon suvun kukistettua. Ei ole järkevää asettaa kaikkia joukkoja samaan paikkaan”, totesin nyt rauhallisella äänellä, vaikka todellisuudessa inhosin kaikkea tämänhetkisessä elämässäni. Inhosin Leopardia, Mäihää ja Tyrskytassua, puhumattakaan metsästä, saalistamisesta ja siitä, että jouduin nukkua keskellä märkää metsää! Olisin tehnyt mitä tahansa, jos tämä kapinen Kuolonklaani olisi asunut kaksijalkalassa. Siellä elämä oli niin paljon helpompaa.
”Minä voin jäädä ulkopuolelle”, Arpi ilmoitti rikkoen yllemme laskeutuneen hiljaisuuden. Katseeni siirtyi vaistomaisesti Leopardiin. En antanut naaraalle aikaa ilmoittaa omaa tahtoaan:
”Leopardi jää kanssasi. Hän on tämän yhteisön toiseksi pitkäaikaisin jäsen, joten hän osaa kertoa vastaantulijoille kaiken yhteisöstämme.” Todellisuudessa halusin jättää Leopardin ulkopuolelle vain siksi, ettei hän lörpöttelisi ohi suunsa kuolonklaanilaisille. Yksikin väärä sana, ja suunnitelmani olisi mennyttä. Vaikka Leopardi olikin typerän uskollinen yhteisölle, hän ei osannut pitää suurta suutaan tukossa.
”Entä sinä Mäihä? Lähdetkö minun ja Tyrskytassun mukaan, vai jäätkö tänne nauttimaan muiden ystäviemme seurasta?” kysyin ivallisesti viitaten siihen, miten lämpimät välit valkomustalla kollilla olikaan kaksikon kanssa.
Olin päättänyt lähteä Kuolonklaaniin, koska minun täytyi tietää mitä klaaneissa puuhattiin. Silloin olisin askeleen lähempänä Mesitähden surmaamista ja Eloklaanin viemistä kaksijalkalaani. Täytyisi sinnitellä, sillä tässä maailmassa mikään ei ollut helppoa.
//Mäihää?
// 337 sanaa
