Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Kujakissayhteisö
Cosmos ja Lyra selittivät meille vähitellen, että heillä ei ollut kotiväkeä. Tunsin oloni kovin kummaksi. En ymmärtänyt tätä. Miksi nämä kaikki kissat halusivat asua ilman kaksijalkoja rähjäisessä kaksijalanpesässä, jossa ei ollut mitään leluja, ei hyviä petejä saatika haissut lainkaan hyvälle. Nämä kaikki kissat olivat omistautuneet elämään kamalissa olosuhteissa suuressa porukassa, mutta miksi?
Mietintäni työnnettiin syrjään, kun Lyra ja Cosmos halusivat meidän tapaavan heidän emonsa. En ymmärtänyt täysin, miksi häntä ei vain kutsuttu paikalle, mutta kyllä peremmälle meneminenkin oli ihan siedettävä vaihtoehto. Tassutin siis kaksikon mukana Luna tiiviisti vierelläni.
Matkalla kissojen katseet kohdistuivat minuun ja Lunaan. Kuului epämääräistä supinaa ja ehkä muutama sihahduskin, kun pujottelimme muutamien kissojen ja tavaroiden ohitse kohti portaikkoa.
Pian pääsimme portaikon ylös ja yläkerrassa oli vaikuttavan näköinen naaras, jonka ilme oli vakaa, mutta ehkä hieman yllättynyt. Lyra esitteli hänet heidän emokseen sekä “kujakissayhteisön” johtajaksi. Hänen nimensä oli myöski Päivänsäde. Hämmentyneenä kallistin hieman päätäni, mutta tassutin kuitenkin edemmäs.
Naaras sanoi, että oli ilo nähdä uusia kasvoja ja sen pystyin ymmärtämään, mutta kun hän sanoi, että tulisimme viihtymään siellä hyvin, se sai minut hieman pohtimaan. Mitä hän mahtoi tarkoittaa tuolla? Pidempiaikaista vai lyhyttä vierailua?
Seuraavaksi Päivänsäde pyysi Cosmosta poistumaan selittäen sen sillä, että halusi jututtaa minua ja Lunaa Lyran kanssa. En ymmärtänyt myöskään sitä, miksi naaras passitti poikansa pois? Miksi Cosmos ei voinut olla mukana kuuntelemassa?
Huomioni siirtyi taas kahteen naaraaseen, kun tunsin näiden polttavat katseet minussa ja Lunassa.
“Tämä paikka vaikuttaa… hienolta paikalta elää”, naukaisin hieman vaivautuneena. En osannut oikein sanoa mitään ja toivoin Lunan auttavan minua jotenkin.
“Niin juuri, tämä paikka vaikuttaa ihan viihtyisältä”, Luna naukaisi, kuin kuullen minun sanattoman avunpyyntöni. Räpäytin hänelle kiitollisesti silmiäni ja katsoin taas Päivänsäteeseen.
//Päivi ja Lyra?
