Neponen
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Neponen pysähtyi uudestaan verkkohäkin sisäpuolella istuvien Kallen ja Murun eteen.
”Kalle, olenko kertonut sinulle siitä päivästä, kun jouduin taistelemaan neljää villiä metsäkissaa vastaan?” Neponen vilkaisi nopeasti Murua, katsoi sitten Kallea ja sitten taas Murua. Hän halusi tietenkin tehdä Muruun vaikutuksen parhaansa mukaan. Tähän mennessä Muru ei ollut näyttänyt paljoa ihailua suurta kollia kohtaan, mikä tuntui Neposesta pahalta. Neponen oli kuitenkin varma, että Muru näki, miten paljon komeampi hän oli kuin Kalle!
”Et ole!” Kalle maukui ja kallisti päätään kiinnostuneena.
”Enkö? Ai, kummallista… oletko nyt ihan varma?” Neponen käänsi päänsä sivulle kulmat kurtussa ja pudisteli hetken aikaa.
”Olen varma!” Kalle vakuutti. Neponen vilkaisi Murua varmistaakseen, että naaras kuunteli.
”No, nyt minä kerron. Tämä on sitten aika raaka tarina”, Neponen varoitti Murua, joka ei nyt irrottanut katsettaan Neposesta. Kolli nautti saamastaan kahden silmäparin huomiosta melkein enemmän kuin aamupalastaa.
”Oletko nähnyt koskaan villiä metsäkissaa, Muru?” Neponen kysyi ja pörhisti kaulurikarvojaan. Kirjava naaras pudisti päätään.
”No, kerro jo!!” Kalle naukaisi silmät pyöreinä. ”Milloin se tapahtui?”
”Tämä tapahtui useita kuita sitten. Sinä tuskin olit edes syntynyt silloin, niin kauan siitä on. Olin pihalla yhden hyvän ystäväni kanssa, kun kuulimme valtavan rääkäisyn. Kaksi rähjäistä, metsältä ja pupunpapanoilta haisevaa villikissaa laskeutui pihalleni! Pian toiselta puolen laskeutui kaksi muuta. He sihisivät ja sähisivät murhanhimoisesti, ja heidän turkkinsa valui verta! Ystäväni kysyi, että mitä te haluatte. Sitten yksi heistä vastasi, että he etsivät Neposta. Sanoin, että minä olen Neponen! Hyökkäsin yhden kimppuun-” Neponen oli juuri päässyt alkuun, kun Muru keskeytti hänen tarinansa.
”Miksi he etsivät sinua?” kilpikonnakuvioinen naaras kysyi epäuskoisen oloisena. Neposen oli keksittävä uskottava vastaus äkkiä. Häntä kuitenkin ärsytti, että Muru oli kokenut oikeudekseen keskeyttää hänen puheenvuoronsa. Neponen mulkoili Murua ja hänen häntänsä huiskahti puolelta toiselle, kun hän yritti hallita vihaansa.
”Älä keskeytä! Haluan kuulla loppuun!” Kalle naukaisi tohkeissaan. Neponen piristyi siitä, että Kalle halusi kuulla koko tarinan loppuun. Neponen kuvaili dramaattisesti, miten hän oli päihittänyt kaikki neljä villikissaa ja samalla pelastanut ystävänsä hengen.
Kolli nautti Kallelta saamastaan ihailevasta reaktiosta. Hän ei kuitenkaan ollut vieläkään vakuuttunut siitä, että oli voittanut Murun ihailun puolelleen. Niinpä Neponen päätti viedä esityksensä toiselle tasolle. Kirjaimellisesti.
Neponen loikkasi Kallen ja Murun pihan aidan päälle. Kolli keikkui hetken, mutta sai sitten tasapainon.
”Näytän teille nyt, miten iskeydyin sen toisen metsäkissan kimppuun!” Neponen mourahti matalalla äänellä ja ponnisti syöksyäkseen alas aidalta. Hänen vasen takajalkansa osui kuitenkin ikävästi aitaan, ja kolli putosi alas pää ja etutassut suoraan maata kohti, jäi roikkumaan hetkeksi aitaa vasten yhden takajalan varassa, ja putosi sitten kömpelösti maahan. Neponen sai jalat alleen nopeasti, ja hän yritti peittää nolostumisensa. Kollilla oli kuitenkin todella epämukava olo. Neponen ei halunnut, että Muru ajattelisi hänen olevan täysi kirpunaivo. Oli enää yksi vaihtoehto.
Äkkiä Neponen heittäytyi maahan.
”Au!” kolli voihkaisi dramaattisesti, vaikkei häntä oikeasti sattunut. Sitten hän nousi ylös ja esitti yrittävänsä kävellä, mutta lysähti taas maahan kyljelleen surkean näköisenä.
//Kalle?
