Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
Elämäni oli jatkunut samaa rataa aika pitkään kunnes yhtäkkiä minut oli viety leikkaajalle. Pippuri oli ollut koko ajan hädissään kotona ja, kun olin palannut hän oli ollut niin iloissaan. Olin jo aika varma siitä, että odotin pentuja. Aika kului todella nopeasti, kun yhtäkkiä olinkin jo synnyttänyt. Nyt talossamme kirmasi pieni Mirri-niminen kissanpentu. Kaksijalkamme olivat nimenneet pikkuisen. Pippuri jahtasi parhaillaan Mirriä ympäri oleskelutilaa. Kehräsin ja istuin katselemassa vähän matkan päästä. Pippuri oli maailman paras isä. Olin tiennyt sen ihan aina. Mirrin syntymän jälkeen kävin harvoin ulkona vaikka hän olikin jo tarpeeksi vanha olemaan erossa minusta. En vain kestäisi, jos pienelle pennulleni kävisi jotain.
“Hahaa sain kiinni!” Pippuri kiljaisi kaataessaan Mirrin tassullaan maahan. Tiesin, että Pippuri ei satuttaisi Mirriä joten en hievahtanutkaan.
“Emoooo!!! Pelasta minut!” Mirri kiljui nauraen, kun Pippuri esitti hyökkäävänsä. Loikkasin alas pehmeältä korokkeelta ja jolkotin kumppanini ja tyttäreni luo.
“Ei hätää!” naukaisin kehräten ja loikkasin Pippurin kimppuun. Tönäisin hänet pois Mirrin päältä ja aloitin leikkitappelun. Mirri katsoi vierestä silmät suurina, kun pieksin Pippuria.
“Päihitä hänet!” Mirri kiljui. Painoin Pippurin maata vasten edelleen kehräten. Kollin rinta kohoili tiuhaa tahtia.
“Antaudun!” hän naukui huohotuksensa välistä. Päästin hänet altani ja astuin askeleen taakse Mirrin viereen.
“Näin päihitämme isän”, nau’uin kehräten. Mirri hymyili selvästi riemuissaan. Vilkaisin läpinäkyvän rei’än suuntaan ja tajusin, että ulkona satoi lunta.
“Lunta!” naukaisin hiljaa mutta innokkaasti. Pippuri katsoi myös ulos. Mirri katsoi myös sinnepäin ja säntäsi sitten ulos. . Tassutin perään rivakasti. En voinut päästää Mirriä ulos yksin. Mirri pyörähti selälleen ja pomppi leikkien lumessa. Vaikka lunta ei ollut paljon Mirrillä riitti energiaa ja iloa. Hymyilin katsellessani häntä. Emollinen vaistoni kuitenkin piti aistini valppaana joka sekunti. En voisi sietää, jos omalle pennulleni kävisi jotain. Läpsäisin itsekin yhtä lumihiutaletta. Vuodenaika vuodenajalta metsä ja luonto onnistui ilahduttamaan ja ihmetyttämään. Kaikki oli aina niin kaunista ilman tai lumen kanssa. Maailma oli ihana paikka. Vielä ihampi se oli Mirrin syntymän jälkeen mutta oli se ennenkin ollut tosi ihana. Kehräsin onnellisena katsellen kuinka Mirri keksi aina uuden tavan läimäistä lumihiutaleita.
