Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Järkäleloikka seurasi happamana ja vakavailmeisenä muukalaisen keskustelua Tyrskytiikerin kanssa. Kolli tunsi karvojensa pörhistyvän, kun raidallinen kolli oli niin pirun ystävällinen tuolle muukalaiselle. Kolli ei sanonut mitään, mutta jakoi Pähkinäksi esittäytyneelle kissalle mulkaisuja. Pah, mikä nimi tuollainen Maapähkinä edes oli? Kuulosti harvinaisen typerältä. Järkäleloikka hoki itselleen, että hänen pitäisi keskittyä ja unohtaa kaikki tälläiset tunteet. Tyrskytiikerin hymyillessä Pähkinälle kollin viimeisetkin aivosolut tuntuivat murskaantuvan ja hän jättäytyi tympääntyneenä jälkeen. Kolli kuuli Tyrskytiikerin kysyvän häneltä jotain, mutta hän ei vaivautunut vastaamaan. Pähkinä ja Tyrskytiikeri vaihtoivat muutamia sanoja Järkäleloikan uppoutuessa mietteisiinsä. Kollikissa odotti, että muut menivät ensin ja yritti tuuppia Pähkinää kujakissayhteisön majapaikkaan sisälle. Menisi jo eikä hidastelisi. Järkäleloikka joka ei koskaan ollut tunteidensa vietävissä, oli nyt myrtyneenä siitä, että Tyrskytiikeri oli vain ystävällinen uudelle yhteisöläiselle. Kolli kyllä pitäisi Pähkinää tarkasti silmällä. Pähkinä käski heitä esittelemään paikkaa hänelle ja Järkäleloikka katsoi toista pahalla silmällä.
”Sinä et sanele mitä me teemme”, Järkäleloikka murahti ja katsoi, kun Tyrskytiikeri antoi rotan Pähkinälle. Tummaturkkinen kissa vilkaisi kaksikkoa ja peruutti sitten hieman. Järkäleloikka mulkaisi viimeisen kerran Pähkinää ja katsahti vielä Tyrskytiikeriin.
Sen jälkeen hän kääntyi ympäri ja lähti tassuttelemaan ulos pesästä. Järkäleloikka kiihdytti vauhtiaan ja suorastaan loikkasi pesästä ulos. Järkäleloikka inhosi mustasukkaisuuden tunnetta, jonka hän tunsi katsoessaan naarasta ja Tyrskytiikeriä. Kollin silmät kapenivat viiruiksi, kun hän tuijotti kaksijalkalan kapeita katuja. Ne tuntuivat harvinaisen painostavilta ja kolli lähti kulkemaan harmaassa kaksijalkalassa tuohtuneena. Hän toivoi, ettei törmäisi kehenkään, etenkään Tyrskytiikeriin ja Pähkinään. Mutta ei kolli myöskään kaivannut kenenkään muun yhteisöläisen seuraa tällä hetkellä. Kolli potkaisi pikkukiven kauemmaksi käpälistään, miten hän olikin saattanut käyttäytyä näin typerän lapsellisesti? Kuin joku pahainen kakara! Järkäleloikka pihahti hiljaa ja loikkasi kiikkumaan aidan päälle. Hän istahti siihen ja jäi katselemaan maisemia pohtivaisena. Tähtiklaanikin hiipi hänen mieleen, kolli oli jäänyt pohtimaan Tyrskytiikerin kertomaa taivaallisesta klaanista. Kumma juttu. Tähtiklaani oli hänestä edelleen aika outo asia, hänen olisi otettava siitä selvää.
// Tyrsky tai Pähkinä?
