Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Kujakissayhteisö
Rubiini oli saapunut juuri ruokaa etsimästä. Nefiri oli pannut heti merkille nuoremman naaraan korkean mielialan, mikä ilmeisesti johtui tämän uusista ystävistä. Hän osoitti iloisesti Päivänsädettä, erästä oppilasikäistä kujakissaa. Nefiri siristi silmiään naarasta tarkkaillessaan. Päivänsäde vaikutti olevan läheinen Keijukaisen ja muiden kujakissayhteisön kokeneempien jäsenten kanssa, mikä teki hänestä epäluotettavan. Ilmeestä päätellen Silver oli kaiketi huomannut saman tai muuten vain päätellyt, ettei Päivänsäteeseen ollut luottamista. Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä kumpikaan ei halunnut latistaa Rubiinin iloa.
”Nefiri, yrititkö tutustua kehenkään sillä välin, kun olin poissa?” nuori erakko kysyi kaiketi vaihtaakseen keskustelun aihetta. Nefiri kohtasi hetken ajan tämän punertavien silmiensä katseen vastausta miettien. Hän oli itse asiassa päässyt tutustumaan Leopardiin, jonka Rubiini oli kertonut olevan kissa, johon oli helppo tutustua. Ja siinä hän olikin ollut oikeassa; Leopardi näytti suorastaan pitävän uusien kissojen tapaamisesta. Siinä missä moni kujakissayhteisön kissa ei edelleenkään juuri luottanut Nefiriin, laikukas naaraskissa oli näyttänyt iloiselta tämän liityttyä hänen seuraansa.
Ensimmäinen maali oli siis helposti saavutettu. Seuraavaksi oli hankittava Leopardin luottamus ja ystävyys. Tämän jälkeen tulisi tietojen urkkiminen, mutta jonkin aikaa Leopardin kanssa keskusteltuaan Nefiri ei ollut ollenkaan varma, olisiko tästä yli-innokkaasta ja puheliaasta kujakissasta hänelle ollenkaan hyötyä. Nopeasti kävi selväksi, ettei hän ainakaan itse luovuttaisi mitään arvokkaita tietoja naaraan huomaan. Leopardi puhui puhumistaan, eikä Nefirin tarvinnut muuta tehdä kuin antaa lyhyitä yksisanaisia vastauksia toisen täyttäessä tilan jorinallaan. Hän ahmi nälkäisesti Nefirin keskusteluun kylvämät harvat tiedonjyväset, olivat ne sitten totta tai eivät. Leopardi ihaili valkoisen naaraan urheutta kun tämä kertoi taistelleensa yksin kahta koiraa vastaan ja selvinneensä naarmutta. Hän nyökytteli myötätuntoisesti, kun Nefiri jakoi tarinan vanhempiensa ja kolmen veljensä traagisesta kuolemasta tulipalossa. Myöhemmin Nefiri todennäköisesti tulisi katumaan noiden valheellisten kertomusten levittämistä, mutta siinä hetkessä hyväuskoisen Leopardin höynäyttäminen oli tuntunut erittäin viihdyttävältä.
Nefiri oli päätynyt siihen tulokseen, että Leopardi oli pelkkä hyödyllinen idiootti. Hän ei erityisemmin pitänyt naaraasta, mutta ei hän loppujen lopuksi ollut huonoakaan seuraa. Tavallaan Leopardi oli herttainen, mutta hänen sinisilmäisyytensä kävi enemmän Nefirin hermoille; miten tällainen kissa oikein selvisi elämässä? Etenkin Keijukaisen kaltaisten juonittelijoiden keskellä.
”Tutustuin Leopardiin”, Nefiri vastasi viimein. ”Hän vaikuttaa oikein mukavalta.”
Silver katsoi Nefiriä sillä samalla epäluuloisella tavalla, joka oli äsken osoitettu Rubiinille. Ehkä syy tuolle katseelle oli kuitenkin eri.
”Vaikka hän onkin ehkä hiukan hyväuskoinen. Se ei ole tällaisessa seurassa hyväksi”, valkea naaras jatkoi hetken päästä. Hän katsoi Rubiinia terävästi. ”Älä sinä ole samanlainen. Et voi tietää, voitko luottaa näihin kissoihin. On hyvä, että hankit uusia ystäviä, mutta sinun on oltava varovainen.”
//Rubiini?
