Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Luopio | Tuntematon alue
Järkäleloikka pudottautui vaanimisasentoon, otti muutaman askeleen ja loikkasi kynnet esillä kaksijalkalan lämpimän ladon sisuksista löytyneen hiiren kimppuun. Kolli antoi saaliseläimelle tappavan puraisun ja tunsi lämpimän veren purskahtavan suuhunsa. Ainakaan täältä eivät riistaeläimet loppuisi. Hän saisi ruokittua rakkaan kumppaninsa alkavan lehtisateen läpi. Tyrskytiikerin hyvinvointi oli Järkäleloikalle kaikista tärkeintä ja hän pitikin huolen siitä, että raidallinen kolli söisi aina ennen häntä. Se oli Järkäleloikalle tapa ja pienen taistelun jälkeen Tyrskytiikeri oli jotenkuten taipunut siihen, että Järkäleloikka ei tässä asiassa taipuisi. Järkäleloikka laski hiiren maahan ja maisteli ilmaa uusien hajujälkien varalta. Pesässä kuitenkin risteili runsaasti eri hajuja, joten Järkäleloikka totesi, että saaliit eivät loppuisi ja hän voisi jatkaa töitään myöhemmin. Siispä entinen soturi heittäytyi pitkälleen, haukotteli kita ammollaan ja kierähti selälleen. Elämä oli kollista varsin hyvää tällä hetkellä. Ulla ja Seppo olivat myös todella mukavia. Ei kollista ollut lainkaan epämukavaa jakaa pesää heidän kanssaan. Tyrskytiikerikin vaikutti viihtyvän, mikä oli toiselle tietenkin kaikista tärkeintä.
