Aino
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Kujakissayhteisö
Aava puhutteli minua hunajaisella äänellä ja yritti selvästi mielistellä minua. En oikein voinut sanoa pitäväni siitä suoranaisesti. Jos totta puhuttiin, olin hieman kummallinen kissayksilö. Rakastin kaksijalkaani enemmän kuin mitään mahdollista kissaa. Minun rakkaani oli ollut kanssani siitä lähtien, kun olin oppinut avustamaan kaksijalkoja pienillä tehtävilläni. Elämämme oli rauhaisaa yhteiseloa, jota en voinut muuta kuin arvostaa. Tästä syystä olinkin ilahtunut, kun hänen ystävänsä, joka esittäytyi Hangeksi otti puheenvuoron.
“Asun täällä kaksin rakkaimpani kanssa. Kaksijalkani siis. Toisinaan meille tulee vieraita, kuten nyt, joten ajattelin, ettei haittaa tulla ulos jaloittelemaan ja jättää hänet hetkeksi yksin”, selitin ja vilkuilin taas kolmea kissaa. Kolli, joka oli välissä mutissut nimekseen Kuminan alkoi näyttää hieman vaivaantuneelta ja vilkaisi hieman tovereitaan.
“Hoitakaa te tämä loppuun, minä käyn nopeasti tuolla vielä partioimassa”, hän totesi ja loikkasi alas aidalta kadoten sittemmin jonnekin. Heiluttelin hieman turkkiani, joka sai kaulani ympärillä olevan kaulapannan kellon kilahtamaan heleästi.
“Hei sitten! Pidä huolta itsestäsi ja minua saa tulla tapaamaan milloin vain!” huudahdin kollin perään vielä hyväntuulisesti ja käännyin sitten katsomaan taas kahta naarasta, jotka olivat sijoittuneina eteeni.
“Vai että asut kaksijalkasi kanssa kahden? Ja rakkaaksiko sinä häntä kutsuit?” Aava naukaisi ja vilkuili minua hännänpäästä nenänpäähän. Nyökkäsin hänelle leppoisasti. Hänen polttelevan katseensa alla en edelleenkään tuntenut itseäni epämukavaksi. Jotenkin en vain onnistunut siinä. Sisäinen rentouteni ja turvan tuntu tietäessäni kaksijalkani olevan lähistöllä oli tarpeeksi pitämään oloni mukavana. Lisäksi Aavan katse ei ollut uhkaava vaan ennemmin flirttaileva. Kuin sanatonta flirttiä, jota en täysin ymmärtänyt. Miksi hän minun kanssani sellaiseen leikkiin ryhtyi?
“Niin juuri. Rakkaani on jossain tuolla sisällä pennun pentujensa kanssa. He tulivat yökyläilemään. Oikein mukavia nuoria kaksijalkoja, uskokaa pois”, naukaisin hymyillen lempeästi, “Jos tahdotte, voitte tulla myös sisään. Kaksijalat olisivat varmasti enemmän kuin mielissään päästessään näkemään uusia kissoja. Etenkin, kun huomaisivat minulla olevan viimein ystäviä.”
//Aava?
//Sovittiin saagan kaa että vien Kuminan pois
