Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
“Kiitos, otan mielelläni teiltä vinkkejä”, nau’uin pyöritellen tassullani maassa lojuvaa pientä kiveä.
“Merete, tule mennään yhdessä hakemaan sinulle pesätarvikkeita”, Harjus sanoi ja johdatti minut takaisin ulos kylmille nyt jo pimeille kaduille.
“Kaivamme yleensä roskiksista ruokaa ja pesätarvikkeita itsellemme. Joskus sieltä löytyy kunnon hyviä tavaroita ja nahan paloja, joista tehdä oikein pehmeä pesä”, Harjus naukui. Minua hieman ahdisti olla kaksin kollin kanssa, mutta oli se parempi kuin yksin oleminen.
Sanat roskapönttö ja nahan palat kuulostivat korvaani hassulta. Ehkä ne olivat jotain kaksijalkalan kissojen kieltä.
“Katso”, Harjus sanoi pysähdyttyään. Pysähdyin ja katsoin kollin nyökkäämään suuntaan. Kadun toisella puolella oli rakennusten välissä pieni syvennys, joka oli täynnä kaksijalkojen moskaa.
Pari hirviötä vilahti ohitsemme ja Harjus näytti laskelmoivan oikeaa aikaa juosta kadun yli. Luotin kolliin ja juoksin toiselle puolen tuon perässä.
Hengitin rauhassa sisään ja ulos, kun olimme toisella puolella. En ollut kovin tottunut hirviöiden väistelemiseen, sillä kuljin mieluummin korkeammalla esimerkiksi aidoilla ja metsän reunalla.
“Tarvisen apuasi kantamisessa”, Harjus sanoi. Hän oli jo syvällä roskissa ja heitti käpäliini nahan paloja, jotka veisimme takaisin.
Loikin roskapönttöjä pitkin ylemmäs ja käytin paria uloketta päästäkseni korkeammalle. En kuitenkaan nähnyt korkealta juuri mitään muuta kuin kaksijalkojen pesien kattoja.
Laskeuduin siis takaisin alas ja kävin roskien kimppuun Harjuksen kanssa.
Kerättyämme tarpeeksi pehmeää materiaalia, nappasimme ne kantoon ja palasimme pesälle. Tuotuamme ne keskelle kaikkea romua alkoi minulle tulla jo aika hyvä kuva minua odottavista kuista.
Nämä kissat olivat siedettäviä. He vaikuttivat siltä, että jättäisivät minut rauhaan, jos haluaisin.
Kaikkien kolmen toisen kissan pesät olivat uloskäyntiaukon toisella puolen, joten päätin rakentaa omani toiselle puolelle. Saisin pitää oman puoleni itselleni ja pitää hieman etäisyyttä toisiin.
Muotoilin itselleni pesän kahden seinään nojaavan esineen alle. Luotin, että ne pysyisivät pystyssä nojatessaan seinään ja toisiin esineisiin niiden takana.
Saatuani pesän valmiiksi kävin heti makuulle ja nukkumaan. Jotenkin kaikki itsesuojeluvaistoni vain katosi kuin tuhka tuuleen näiden kissojen kanssa. He tuntuivat turvallisilta.
***
Tassuni tunsivat entisen kaksijalkani pesän lattian allaan ja ennen kuin edes avasin silmäni kuulin sen äänen. Rääkyvän ilkeän äänen, joka laukaisi minussa hälytystilan.
Sudin hetken paikoillani liukkaalla lattialla, mutta kun pääsin juoksuun etsin heti esineen, jonka alle piiloutua. Sydämeni tykytys oli niin kovaääninen, että kaksijalankin oli pakko kuulla se.
Yritin käskeä sydäntäni olemaan hiljempaa, jottei minua löydettäisi. Minua ei saisi löytää!
Hetkonen… kaksijalkanihan oli kuollut. Minä tapoin kaksijalkani. Räväytin silmäni auki hieman hätäisenä, mutta tajusin olevani Tähdenlennon ja Revontulen pesässä omalla makuusijallani. Räpyttelin silmistäni pois näköäni sumentavat kyyneleet ja pyyhin kasvojani tassuihini.
Painajaiset vaivaisivat minua varmasti koko loppu elämäni ajan. Pahinta oli, että vain joidenkin kaksijalkojen haju aiheutti minussa ylitse pääsemätöntä pelkoa ja ahdistusta.
