Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Olimme löytäneet Haavetassun veljen. Kolli oli suuri ja tummanharmaa, ja hän vilkuili meidän suuntaamme varautuneesti Haavetassun selittäessä hänelle tilanteen. Haavetassu oli kutsunut tätä Uskotassuksi. Haavetassu ja Uskotassu – miten hölmöt nimet. Optimistiset ja toivoa täynnä.
Kun Haavetassu oli saanut taivuteltua veljensä mukaan, Keijukainen antoi minulle luvan johdattaa meidät takaisin kotiin. Heilautin häntääni ymmärryksen merkiksi ja asetuin joukon kärkeen virnistellen. Nyt nuo pahaiset eloklaanilaisetkin näkivät, että olin heitä paljon korkeammassa asemassa.
Etsin ilmasta vanhat hajumme ja lähdin tassuttamaan niiden suuntaan. Neljän kissan askelet seurasivat perässäni. Kuu valaisi matkantekoamme lähes äänettömässä yössä. Metsässä oli yllättävän kaunista tähän aikaan. Koko metsänpohja näytti tanssivan kuusta lankeavien säteiden valossa tuulen määrätessä tahdin.
Loppumatka takaisin kaksijalkalaan sujui rauhallisesti. Emme törmänneet mihinkään epäilyttävään tai vaaralliseen, mikä lisäsi itsevarmuuttani johdossa. Olin varma siitä, että jos jokin yrittäisi käydä kimppuumme, voisin puolustaa meitä siltä.
Pian kaksijalkalan valo saavutti meidät. Pienet auringot valaisivat kauempana kulkevaa isompaa Ukkospolkua. Jossain liikkui yksinäinen hirviö, jonka matala, vähän surumielinen murina kantautui yönpimeyteen.
Taivas oli alkanut valjeta, kun olimme perillä leirissä. Räsäisen ikkunan takana kiilui silmäpari, joka tarkkaili liikkeitämme lähestyessämme pesää. Tässä vaiheessa Keijukainen otti johdon. Hän kehui minua hyvästä työstä ja käski minua esittelemään tilat uudellekin tulokkaalle. Suostuin siihen empimättä.
”No niin, etsitään tuolle sinun veljellesikin jostakin yöpaikka”, tokaisin sitten takanani tuleville Haavetassulle ja Uskotassulle. ”Vaikka tuskin te kovin kauaa ehditte nukkua, sillä kohta alkavat jo päivän työt.” Katsoin Haavetassua kuonoani pitkin, miettien, olisko tuosta oikeasti työntekoon. Kummastakaan heistä. Molemmat olivat kyllä varsin kookkaita ja jykevärakenteisia, joten heistä voisi tulla hyviä vartijoita, mutta en vieläkään luottanut siihen, että nämä pysyisivät kaksijalkalassa, mikäli saisivat tilaisuuden jäädä ihan kahdestaan. Niinpä jonkun olisi oltava aina heidän mukanaan siihen päivään asti, että he todistaisivat uskollisuutensa yhteisölle.
//Kharon?
//277 sanaa
