Jupiter
//Kirjoittaja: Sirius
//Erakko | Klaanien lähialueet
Heräsin aamuun. Yhtäkkiä näin edessäni Salamanterin. Hän kantoi edessään kuutta hiirtä. ’Vau! Hän on todella hyvä. Tullut isäänsä.’ ajattelin ylpeänä. ”Todella hienoa, Salamanteri! Sinulla kävi loistava onni! Sinusta tulee tätä menoa metsän nopein saalistaja!” sanoin ylpeänä silmät loistaen. Salamanteri hyppi paikallaan tohkeissaan. Laskin häntäni hänen selälleen. ”Hienosti tehty. Syömmekö me, mitä mieltä itse saalistaja on?” kysyin häneltä.
”Voidaanko syödä? Minulla on hirveä nälkä!” Salamanteri huudahti. Nyökkäsin lempeästi. Tämä päivä oli alkanut todella hyvin. Vasta eilen eräs kissa nimeltään Loistotassu oli puhunut meille ja kertonut reittiä. En ollut luottanut tähän kissaan: vaikka hän ehkä olikin juttuseuraksi Salamanterille, halusin taivaltaa poikani kanssa yksin ja meidän piti löytää oma tiemme. Salamanteri oli jo käynyt hiiren kimppuun. Hän söi sitä pitkin haukkauksin. Katselin vierestä ylpeänä. Tuntui siltä, että vasta eilen hän olisi ollut pikkupentu, joka oli kävellyt perässäni metsässä. Vaikka, Salamanteri oli kasvanut nopeasti.
’Oppilasikäinen hän varmasti jo on, sellaista sanaa ainakin Höyhen käytti.’ ajattelin hieman haikeana. Nappasin itsekin hiirestä palan. Söimme kummatkin kaksi hiirtä.
”Säästetään loput illemmalle.” päätin. Salamanteri nyökkäsi. Hautasimme hiiret kuoppaan, sillä kettu tai toinen kissa voisi viedä ne. ”Mennäänkö tutkimaan metsää? Mitä jos siellä on kaksijalkoja?” Salamanteri kyseli.
”No, voidaan mennä. Paikka on kumminkin vieras, joten pysy perässäni.” suostuin. Toivoin, ettei Salamanteri lähtisi omin lupineen kauemmas. Musta kolli kumminkin pysyi perässäni vähän aikaa. Kävelin tiheän aluskasvillisuuden läpi. Märät vesipisarat tipahtelivat puista niskaani. Yhtäkkiä en enää nähnyt Salamanteria. Kollia ei näkynyt takanani. ”Salamanteri! Tulehan nyt.” nau’uin. Hetken päästä hän hölkytti kukkulan ylitse. Heilautin korviani helpottuneena. Onneksi hän oli kunnossa! ”Tule, mennään. Meillä on vielä pitkä matka.” sanoin. Salamanteri hyppäsi viereeni.
”Manteri?”
