Kalle
//Kirjoittaja: Elandra
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kalle istuskeli kiipeilypuunsa korkeimmalla pedillä ja katseli tyytyväisenä, kuinka kaksijalat häärivät ympäri pesää. Kotikisukolli oli juuri hetki sitten saanut vatsansa täyteen maukasta ruokaa ja kolli oli kavunnut lepäämään kiipeilypuuhunsa. Muru oli siirtynyt myöskin syrjemmäs nukkumaan kaksijalkojen nukkumapaikkaan. Mutta Kallea ei väsyttänyt, hän oli täynnä energiaa. Hän oli nukkunut koko yön leppoisasti kaksijalkojensa välissä, vaikka ne olivatkin keskellä yötä työntäneet iholleen tunkevan kolliraasun kauemmas itsestään. Kalle ei ymmärtänyt, mikseivät kaksijalat pitäneet siitä, kun hän painautui heitä vasten…
”Hei! Minne sinä menet?!” Kalle ponkaisi itsensä pystyyn huomatessaan naaraskaksijalan lähestyvän pesän uloskäyntiä. Kömpelö kotikisu loikki alas kiipeilypuusta ja riensi huutaen kaksijalkalansa luokse.
”Minne sinä menet? Haetko minulle lisää ruokaa ulkoa?” Kalle hihkui iloisena ja puski hellästi kehräten kuonollaan kaksijalkansa pitkää, laihaa jalkaa. Naaraskaksijalka kumartui kotikisun tasolle ja silitti karvattomalla, oudolla käpälällään Kallen päälakea. Kaksijalka sanoi jotain, muttei Kalle ymmärtänyt. Hän toivoi, että se tarkoitti sitä, että kaksijalka hakisi Kallelle ruokaa. Kalle silmäili kaksijalkaa, joka nousi ylös ja lähti kävelemään kohti uloskäyntiä.
”Onneksi siellä ei ole enää lehtikato, sinä paleltuisit ulkona ilman ulkoturkkiasi!” Kalle huomautti kovaäänisesti poispäin kävelevän kaksijalan perään. Hiirenkorva oli saapunut ja ilmat olivat lämmenneet. Kalle oli huomannut, että kaksijalat jättivät ulkoturkkinsa yhä useammin sisälle poistuessaan pesästä. Kun naaraskaksijalka oli lähtenyt, Kalle lähti etsimään pesään jäänyttä kollikaksijalkaa. Hän mauahteli kovaäänisesti kutsuessaan kaksijalkaa ja kävi läpi nukkumapaikan, ruokapaikan ja oleskelupaikan: ei kaksijalkaa. Sitten Kalle hiippaili märän paikan ovelle ja kokeili sitä käpälällään: se ei auennut.
”Oletko sinä siellä?!” Kalle naukui kovaäänisesti oven takaa ja alkoi raapia sitä etukäpälillään kuin hätä olisi ollut suurikin. Hän kuuli äänen, joka tarkoitti sitä, että ovi oli aukenemassa. Kaksijalka työnsi ovea eteenpäin niin, että Kalle oli vähällä jäädä sen alle!
”Hei! Varovasti siellä!” Kalle huomautti ja pujahti sisään ovenraosta. Kaksijalka istui valkealla, epämiellyttävän näköisellä istuimella ja katsoi sisään astellutta Kallea. Kalle pyyhkäisi kuonollaan ohimennen kaksijalan karvaista jalkaa ja kääntyi ympäri, tehden saman uudelleen.
”Ei hätää, minä vain tarkistin, että olet täällä”, Kalle tunnusti ja kohtasi kaksijalan katseen. Yhtäkkiä ilmoille kajahti valtava pamaus. Se tuli kaksijalasta. Kalle säikähti sitä niin, että hän säntäsi ulos raollaan olevasta ovesta ja pakeni nukkumapaikkaan kaksijalkojen pedin alle. Hän kuuli kaksijalan höröttävän märässä paikassa, niin ne tekivät kun jokin oli hauskaa.. Kallella ei kuitenkaan ollut hauskaa… Hän oli oikeasti säikähtänyt.
”Kalle, mitä sinä siellä teet?” Muru kysyi loikatessaan väsyneesti venytellen alas pediltä. Kirjavaturkkinen naaras kumartui katsomaan Kallen suuntaan.
”Kaksijalka piti pelottavaa ääntä taas, minä vain vähän säikähdin”, Kalle naukui päätään inhosta pudistellen. Hän uskaltautui ryömimään ulos pedin alta Murun luokse.
//Muru?
