Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Katselin hieman epäillen, kun Tähdenlento esitteli minulle majapaikkansa. Luotin kuitenkin, koska tämä olisi minun paras mahdollisuuteni selvitä. Käpälät täristen jatkoin sisään. Tapasimme kaksi Tähdenlennon ystävää, Revontulen ja Harjuksen. Katselin epävarmasti heitä ennen kuin he tervehtivät minua. Revontuli esittäytyi ensin ja sitten nuorempi Harjus. Mustaturkkinen kolli asteli eteenpäin. Loikkasin taaksepäin takapuoli tömähtäen seinään. Meinasin kaatua, mutten äännähtänytkään. Hyvä kai yksin kasvamisessa oli se, etten koskaan ollut oppinut seurallisen kissan tavoille.
“Ei ollut tarkoitus säikäyttää!” kolli sanoi hätäisesti.
Kohautin vain lapojani vastaukseksi ja koitin vähän rentoutua. Halusin uskotella itselleni, etteivät nämä kissat halunneet minulle pahaa.
“Nimeni on Merete”, kerroin nimeni pitäen kuitenkin puolustavan ulkokuoreni yllä. Hieman kyyry varovainen asentoni ja taistele tai pakene -reaktion aiheuttama tiheä hengitys sai selvästi Harjuksen ymmärtämään, etten ottaisi mielelläni uusia kissoja kovin lähelle itseäni.
“Selvä. Mukava tavata Merete”, Harjus sanoi ja näytti ehkä hieman pettyneeltä, kun joutui tyytymään etäisyyteen. Vilkaisin tassujani.
“Kiitos, että viitsitte auttaa minua”, totesin kiertäen häntäni eteeni suojaksi.
En halunnut olla ilkeä, sillä nämä kissat auttaisivat minua. He auttaisivat minua varmasti.
//Tähdetötönen?
