Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Kharon sähisi, kun hän tunsi painon putoavan selkäänsä. Painon voimasta laikukas kolli lyyhistyi hankeen. Hän olisi voinut jatkaa taistelua alkamalla riuhtomaan selässään roikkuvaa Päivänsädettä irti, mutta pettymys oli liian suuri. Kharon oli pettynyt itseensä ja siihen, ettei ollut tajunnut Päivänsäteen suunnitelmaa.
”Nouse ylös, hiirenaivo”, Kharon sähähti ja ravisteli päätään, jotta naaras irrottaisi käpälänsä hänen kasvoiltaan. Tummanharmaa naaras ei heti noussut, ja Kharon oli vähällä suuttua entisestään. Omaksi onnekseen Päivänsäde ymmärsi irrottautua valkoturkkisesta kollista. Kun Kharon nousi ylös lumista turkkiaan ravistellen, hän mulkaisi nopeasti tumman kissan puoleen, mutta käänsi nopeasti katseensa pois. Nopealla vilkaisulla hän oli huomannut naaraan kasvoilla olevan omahyväisen ilmeen.
”Minä voitin, mitä nyt sitten?” Päivänsäde kysyi. Kharon käänsi selkänsä kissalle ja istui alas.
”Palatkaa takaisin kaksijalkalaan”, kolli komensi ja laski katseensa käpäliinsä. Mielessään Kharon ruoski itseään: olet surkea epäonnistuja, jopa kaksijalkalan kasvatti pärjää paremmin metsässä kuin sinä.
”Miten niin ’palatkaa takaisin kaksijalkalaan’? Keijukainenhan teki varsin selväksi, ettet saa jäädä yksin metsään”, Päivänsäde huomautti koppavasti.
Itseinho kasvoi entisestään Kharonin mielessä. Hän olisi halunnut olla vain yksin ja inhota itseään rauhassa. Päivänsäde ei liikahtanutkaan hänen takanaan, joka sai kollin hermostumaan. Aivan kuten hän oli tehnyt surullekin, kolli käänsi tämänkin tunteen vihaksi. Hän käännähti Päivänsäteen puoleen.
”Kuulitko mitä minä sanoin, vai oletko sinä kuuro? Te palaatte kaksijalkalaan, nyt! Aivan sama mitä Keijukainen sanoo! Eiköhän sillekin ole vain hyvä, jos joku edes joskus tuo kamalaan kotiinne oikeaa ruokaa, eikä vain pelkkää variksenruokaa”, Kharonin kasvoilla oli hurjistunut ilme, ja hänen karvansa olivat nousseet pystyyn. Kolli luimisti korviaan ja piiskasi hännällään ilmaa niin, että lumi pöllysi hänen takanaan. Kolli itsekin tiesi, että saalistaminen oli kai ainoa tapa, joka saisi hänet rentoutumaan ja veisi itseinhon pois taas hetkeksi.
//Päivi?
