Taivaslaulu
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Katselin ympärilleni. Sade oli tauonnut, mutta kaikessa oli havaittavissa sen mukanaan tuoma kosteus ja rauha. Oli täysin hiljaista tuulen seesteistä virtausta lukuunottamatta.
Merkurius oli antanut minulle päätösvallan yöpaikkamme luonteesta ja harkitsin hetken hänen vaihtoehtojaan. Ehkä se johtui siitä, että olin viime vuodenaikojen aikana tottunut nukkumaan suuren kissayhteisön keskellä, mutta aluskasvillisuudeltaan harvalla maalla sijaitseva pensas – oli se sitten kuinka suojaisan – tuntui aivan liian avoimelta nukkumapaikaksi. Tiesin kyllä, että erakkoelämä vaatisi taas totuttelua siitä huolimatta, että olin kaivannut sitä koko klaanissa oloaikanani, mutta vasta nyt totutteluntarve tuli eteeni todellisena.
“Pensas sopii, jos löydämme sellaisen tarpeeksi suojaisasta paikasta. Pelkään, ettemme osaa enää olla tarpeeksi varuillamme, kun olemme eläneet leirin suojassa niin kauan”, sanoin ja tarkastelin näkymää.
“Olet oikeassa.”
Lähdimme etsimään kriteerimme täyttävää paikkaa ja vähän aikaa tutkittuamme löysimmekin juuri sellaisen. Valitsimme yöpaikaksemme monen pensaan rykelmän, joka oli erään aukion reunassa suhteellisen suojaisalla paikalla ottaen alueen puitteet huomioon. Pensaiden alla oli kaiken lisäksi muutama ruoholäikkä, jotka toimisivat hyvin makuualustoina. Olin loppujen lopuksi melko tyytyväinen löytämäämme paikkaan.
Corona ja poikamme saapuivat pian runsaan riistasaaliin kanssa ja saimme kaikki syödä niin paljon kuin jaksoimme, kiitos viherlehden lämmön.
Kaikki näyttivät tyytyväisiltä, kaikki paitsi Kharon, jonka silmissä kiilui jokin ärtymykseen verhoutuva tunne. Kollille oli ollut varmasti kova pala hyvästellä ystävänsä. Minusta tuntui siltä, kuin olisin syyllinen hänen onnettomuuteensa. Minähän se olin halunnut lähteä klaanista eikä hän. Olisiko meidän pitänyt antaa hänen jäädä Ruskalinnun luokse? Olimmeko kamalia, kun olimme asettaneet poikamme tilanteeseen, jossa heidän piti valita perheensä ja ystäviensä välillä? Kyseiset ajatukset pyörivät mielessäni aina siihen asti, kunnes nukahdin ja siltikin alitajuntani työnsivät ne väkisin mukaan uniini. Sinä yönä nukuin levottomasti siitä huolimatta, että tunsin olevani vapaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
//Mer tai Kharon?
272 sanaa
