Kalle
//Kirjoittaja: Elandra
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kalle kuunteli innoissaan Neposen selitystä siitä, miten tämä oli antanut köniin ei yhdelle, vaan jopa kahdelle koiralle! Nuorempi kotikisukolli ihaili kookkaampaa ja vanhempaa, sekä selvästi kokeneempaa Neposta valtavasti. Ruskeaturkkinen kolli oli takuulla urhein kissa, jonka Kalle oli koskaan tavannut!
Kalle unohti tyystin Murun, joka ei koskaan ollut tullut hänen perässään ulos kaksijalanpesästä. Vasta kun hänen ystävänsä mainitsi asiasta, vaaleaturkkinen kotikisukolli järkyttyi. Voi miten kamalaa, hän todella oli unohtanut ystävänsä kuunnellessaan niin haltioituneena Neposen tarinointia!
Neposen vastausta odottamatta Kalle käännähti ympäri ja nelisti vauhdilla kohti kaksijalanpesän seinässä komeilevaa ikkunaa. Kömeplösti kotikisu loikkasi ikkunalaudalle ja pujahti sisään pesään. Kolli kääntyi vielä ympäri muistaessaan, ettei ollut kertonut Neposelle lähtevänsä. Hän työnsi vielä päänsä ulos pesästä ja katsahti yhä samassa paikassa istuvaan ystäväänsä:
”Odota siinä, Neponen!”
Kallella oli niin kova kiire, ettei hän ehtinyt odottaa ystävän vastausta. Hän ei keksinyt nimittäin yhtäkään syytä, miksei Neponen olisi odottanut häntä. Kalle katsahti ikkunalaudan toiseen laitaan, jossa Muru oli aiemmin istunut. Nyt paikka oli tyhjä, eikä Murusta näkynyt jälkeäkään.
”Muru?! Muruuu?! Minne sinä katosit?!” Kalle huhuili kovaäänisesti ystäväänsä ja pudottautui kaksijalanpesän kovalle, puiselle lattialle. Kallen suusta pääsi hento kurr-ääni, kun hän pudottautui tälle tyypilliseen tavaan, hyvin hallitsemattomasti maahan. Murua ei näkynyt tai kuulunut, joten Kallen oli aloitettava etsinnät äkkiä. Kotikisukolli kävi läpi pesän jokaisen kolkan ja huhuili samalla kovaäänisesti ystäväänsä. Kolli kuuli kollikaksijalan vastaavan hänen huutoonsa jotain, mitä Kalle ei ymmärtänyt. Hän veikkasi, että Muru saattoi olla kaksijalan luona! Kalle tassutteli rennoin askelin nukkumapaikkaan ja katsahti kaksijalkaa, joka oli siirtynyt lepäämään nukkumapedille.
”Muru? Oletko sinä täällä?” Kalle kysyi ja kumartui maata vasten kurkistaakseen pedin alle, ”Muru! Siellähän sinä olet! Mitä sinä oikein siellä teet? Neponen odottaa ulkona!”
Muru ei näyttänyt lainkaan yhtä innostuneelta kuin Kalle. Hänen silmänsä kiiluivat pimeässä, kun kirjavaturkkinen naaras katseli surkeana ystäväänsä. Muru näytti aiempaakin loukkaantuneemmalta, joka hämmensi suuresti Kallea. Kolli luuli, että tämä asia oli jo käyty läpi ja Murukin olisi halunnut nähdä Neposen…
”Tulin tänne, kun sinä jätit minut yksin ja lähdit Neposen luokse.. Mihin sinä muka minua tarvitset, kun sinulla on jo toinen ystävä..?” kotikisunaaras kysyi kovaäänisesti huokaisten. Kallesta tuntui pahalta. Miksi Muru oli loukkaantunut noin kovin siitä, että Kalle oli saanut uuden ystävän?
”Mitä sinä oikein höpiset, Muru?” Kalle kysyi ja kallisti päätään. Hän lähti tassuttelemaan lähemmäs petiä, kun kaksijalka yhtäkkiä nousi ylös pedin päältä. Se sanoi jotakin mitä Kalle ei ymmärtänyt, mutta kaksijalka vaikutti turhautuneelta. Se halusi ajaa Kallen pois. Kalle säikähti ja livahti äkkiä ovenraosta takaisin oleskelupaikkaan. Äänistä päätellen kaksijalka komensi myös Murun pois pedin alta, ja pian kirjava naaras ilmestyi hämärästä huoneesta oleskelupaikkaan Kallen luokse. Kaksijalka painoi hiljaa oven kiinni, estäen kissoilta pääsyn nukkumapaikkaan.
”Höh, miten se nyt tuolla lailla?” Kalle ihmetteli ja katseli hetken sulkeutunutta ovea, kunnes kääntyi taas Murun puoleen. Kotikisunaaraan katse oli laskeutunut hänen etukäpäliinsä, eikä hän näyttänyt iloiselta. Murun korvat olivat luimussa ja hän oli kietonut häntänsä kehonsa ympäri ja kyyristeli surkeana Kallen vieressä.
”Oletko sinä vihainen minulle jostakin?” Kalle kysyi kulmiaan kurtistaen. Muru päästi ilmoille vain raskaan huokaisun. Mitä sekin oikein tarkoitti?! Kalle ei ymmärtänyt.
”Tulisit nyt kanssani katsomaan Neposta… Pidät hänestä varmasti, kun tapaatte! Neponen on hurja koirantappaja, joka varmasti uskaltaisi tehdä mitä tahansa! Hänkin varmasti tahtoisi tavata sinut, koska sinä olet minun paras ystäväni!” Kalle alkoi taas innostua. Hän liikahteli levottomasti edestakaisin ystävänsä edessä ja toivoi, että tämä luopuisi surkeudestaan ja lähtisi ulos katsomaan Neposta. Muru nosti varovaisesti katseensa kohti Kallea.
”Noh… Jos sinä tahdot, niin ehkä minä voin tulla hetkeksi katsomaan sitä Neposta”, Muru naukaisi hetken harkinnan jälkeen. Kallen kasvoille levisi iso, onnellinen hymy.
”Jipii! No niin, tule Muru! Mennään!” Kalle intoili ja lähti juoksemaan ystävänsä edellä kohti ikkunalautaa. Tällä kertaa Kalle muisti varmistaa, että Muru varmasti seurasi. Loikattuaan ikkunalaudalle, hän kääntyi ystävänsä puoleen. Muru käveli jokseenkin varautuneen oloisena huoneen toiselta laidalta Kallen luokse ja loikkasi ystävänsä viereen.
Kalle työntyi ystävänsä edellä pihalle pesästä ja loikkasi ulkotarhan pohjalle. Naamiokuvioinen kotikisu loikkelehti iloisena tarhan toiselle laidalle Neposen luokse. Hän katseli verkkoaidan läpi ystäväänsä ja kääntyi sitten esittelemään kaksi kissaa toisilleen:
”Neponen, tässä on minun paras ystäväni ja pesätoverini, Muru! Voi miten jännittävää! Meillä tulee varmasti olemaan todella hauskaa kolmestaan!”
Muru pysytteli etäämmällä ja katseli varautuneena suurta kotikisua, joka istui heidän tarhansa ulkopuolella. Kalle oli Murun varautuneisuudesta huolimatta vakuuttunut siitä, että he tulisivat vielä pitämään hauskaa, kunhan kaksikko olisi vain tutustunut paremmin!
//Muru tai Neponen?
