Tiuku
//Kirjoittaja: Ruska
//Erakko |
Avasin silmäni uneliaana, ja tunsin kylmyyden luissa ja ytimissä. Kömmin unenpöpperössä pesän suulle ja vilkuilin ulos. Taas oli satanut lunta, ja oli hirvittävän kylmä. ”Ketunläjät!” kirosin itseksini, tajusin etten selviäisi lehtikadosta maakolossani. Huokaisin syvään, tänään minun oli etsittävä suojaisampi pesä. Pujahdin ulos kolosta ja juoksin äkkiä kaksijalkalalle, istuuduin tyytyväisenä lämpimälle nurkalle, josta kissat usein tappelivat. Jaukottelin kovaan ääneen, en ollut saanut kovinkaan hyvin unta, kylmyys vei aina yö unet. Suljin silmäni, ehkä voisinkon vielä hieman nukkua tässä nurkalla. Pian minä nukahdin siihen. Näin unta viherlehdestä, se oli mukava uni. Heräsin yhtäkkiä siihen että minulla oli nälkä. Mistäs minä ruokaa nyt saisin. Katselin ympärilleni valppaana, oli kaksi vaihtoehtoa, kaksijalat tai saalistaminen. Päädyin kuitenkin kerjäämään kaksijaloilta. Kiipesin kaksijalkojen pesä aukon eteen. Aloin maukua suureen ääneen, ja pian pesän aukko avautui ja minua tuijotti kaksijalka. Monien mielestä nämä turkittomat olennot olivat pelottavia, mutta minä olin tottunut niihin. Kaksijalka asetti eteeni kovan lehden jossa oli maitoa. Litkin maidon nopeasti, ja juoksin takaisin nurkalle. Nyt piti vain etsiä uusi pesäpaikka, mistäs minä sellaisen löydän? Katselin ympärilleni valppaana, näin pienen luolan, puussa olevan kolon ja maakuoppani. Katsoin luolaa kiinnostuneena, kävelin luolan suun eteen ja tassutin sisällä. Luolassa oli märkää, pimeää ja kylmää. Hytisin siinä muutaman silmänräpäyksen ja päätin ettei luolasta ole pesäkseni. Kävelin äkkiä pois luolasta ja juoksin puun luo. Käänsin katseeni koloon joka oli ketunmitan päässä maasta. Tarrauduin kynsillä puun kaarnaan ja hilasin itseni koloon. Kolo oli vähän pieni ja kaikki lumisateet ja muut tulisivat sisälle. Pudistelin tyytymättömästi päätäni ja loikkasin maahan. En sitten saanut uutta koloa. Juuri silloin huomasin jotain, kaksijalkojen talon alla oli kolo. Katsoin koloa kiinnostuneena ja kävelin sen luo pikaisesti. Katsoin koloon ja menin sisälle, kolossa oli kuivaa ja kohtalaisen lämmin. Naurahdin itsekseni ja olin tyytyväinen, tässä on uusi pesäni. Pujahdin ulos pesästäni ja juoksin vanhalle maa kuopalleni. Kömmin sisälle koloon ja nappasin vuoteestani sammaleita ja juoksin uudelle kololleni. Sain tehdä monta reissua edes takaisin ja lopulta sain vuoteeni valmiiksi. Istahdin väsyneenä koloni viereen, hengitin raskaasti. Olin ansainnut lepo tauon, pujahdin pesääni käperryin tyylikkäästi vuoteelleni ja suljin silmät. Nukahdin miltei heti, olin niin väsynyt juoksentelusta edes taas. Kun heräsin oli jo pimeää, kömmin kolosta ulos ja vilkaisin taivaalle. Tähtitaivas oli niin kaunis, olin onneni kukkuloilla. Tunsin nälän painavan vatsaani, joten päätin mennä saalistamaan jotain. Kävelin kohti metsän reunaa ja tunsin kylmyyden tassuissani. Olin päässyt metsään ja kuulin jotain. Käänsin katseeni äkkiä äänen suuntaan ja näin kiiluvat silmät. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun, se oli ilmielävä kettu. Katsoin hätääntyneenä ympärilleni ja tartuin viereisen puun kaarnaan ja kiipesin kiireesti ylös. Kettu kuitenkin ehti napata hännästäni kiinni ja veti minut alas. Olin aivan kauhuissani, nyt oli pakko tapella. Liu’ utin kynteni ulos ja raapaisin kettua silmään kipeästi. Kettu päästi vinkaisun muttei päästänyt irti. Aloin purra ja kynsiä tämän jalkoja. Kettu päästi irti ja murisi minulle uhkaavasti. Sähisin takaisin ja hyökkäsin tämän silmiin, raastoin kynsillä sen silmiä ja kettu parkaisi. Se kipitti äkkiä takaisin metsään, minulla ei ollut enää nälkä joten juoksin niin nopeasti kuin pystyin takaisin pesääni. Menin makaamaan vuoteelleni tasaamaan sydämmenlyöntejä, olin yhä peloissani. Rauhoituin ja katsoin häntääni, se näytti aika pahalta. Nuolin ketun tekemää haavaa ja toivoin etten saisi mitään tautia. Suljin silmäni, mutten saanut sinä yönä enää unta, ketut vilisi silmissä, nälkä painoi vatsaa ja häntää kirveli ikävästi. Huokaisin, kun kipu loppuu niin saan nukuttua.
//542 sanaa
//Kuka vaan saa jatkaa
