Merkurius
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Merkurius innostui veljensä nerokkaasta ideasta.
“Mennäänkö heti?” laikukas kolli kysyi ja oli jo lähdössä. Corona hymyili, nyökkäsi ja lähti seuraamaan pentuetoveriaan. Merkurius ei luottanut olemattomiin taistelutaitoihinsa, joten oli hyvä harjoitella edes jotenkin. Kolli tiesi mistä puskasta ruskea kissa puhui, joten hän osasi johtaa kaksikon sinne. Matka ei ollut pitkä. Kaksikko kulki aidan suojassa välttääkseen ohitse kulkevan Hirviön kanssa kohtaamisen. Kolli inhosi kaksijalkalasta eniten hirviöitä. Ne olivat kovaäänisiä, tunteettomia otuksia, jotka juoksivat aina vain jonnekin. Ne imaisivat kaksijalkoja sisäänsä ja sylki sitten ulos. Lisäksi ne haisivat kamalalta. Katkuun oli elämän aikana tottunut jo hieman, mutta silti läheltä sitä ei kestänyt haistella. Merkurius loikkasi aidan päälle veljensä edellä. Hän loikkasi nopeasti alas toiselle puolelle.
Harmaa-valkea kissa pudottautui sulavasti neljälle jalalleen. Corona tuli perässä vähintäänkin yhtä sulavasti. Merkurius näki kuivuneen ruusupuskan edessään. Se oli pudottanut lehtensä lehtikadon aikaan, mutta piikit olivat vielä tallella. Erakko huitaisi kokeilumielessään käpälällään puskan oksistossa olevaa punertavaa palloa. Hän osui, mutta ei ehtinyt ennakoida sitä, miten nopeasti se palaisi takaisin paikalleen. Piikki iskeytyi kipeästi nuoren kollin oikeaan käpälään. Hän säpsähti kivusta ja huoppui taaksepäin.
“Oletko kunnossa?” Corona kysyi hieman huolestuneen oloisena. Merkurius nyökkäsi ja otti piikin hampaillaan pois. Hän kääntyi veljensä puoleen.
“Aloitammeko?” Merkurius kysyi hymyillen leveästi. Corona nyökkäsi ja asettui pensaan eteen. Kolli huitaisi käpälällään puskaa ja loikkasi nopeasti taaksepäin onnistuen väistämään puskan iskun. Saman tien kolli loikkasi taas eteen ja antoi uuden iskun. Kuten äskenkin, Corona onnistui väistämään sen. Nyt myös merkurius päätti yrittää uudelleen. Erakko iski käpälällään pensaikkoa ja loikkasi taaksepäin matalana. Kolli toisti sen muutaman kerran aina vain nopeampaa. Kun tovi oli kulunut, veljekset astuivat kauemmaksi ruusupuskasta. He katsoivat toisiaan tyytyväisinä.
“Pitäisikö meidän vielä yrittää taistella toisiamme vastaan sievästi?” Merkurius kysyi mietteliäänä. Hän oli varma, että ruusupuskaa taisteleminen ei ollut lähelläkään kissaa vastaan taistelemista. Coronaa vastaan taisteleminen voisi näyttää, millaista on taistella kissaa vastaan. Toki kaksikko oli pentuna harrastanut leikkitaisteluita, mutta ne olivat hyvin kömpelöitä.
“Joo, hyvä idea. Hyökkää sinä ensin, mutta pidäthän kyntesi piilossa”, Corona vastasi. Merkurius lupasi pitää kyntensä poissa pelistä. Hän ei halunnut satuttaa veljeään koskaan. Laikukas kolli astui taaksepäin ja kumartui matalammaksi. Hän heilautti pari kertaa takamustaan ja loikkasi kohti ruskeaa kollia. Corona väisti liikkeen loikkaamalla sivuun, ja Merkurius loikkasi tuon perään. Erakko ei ollut varma mitä hänen olisi pitänyt tehdä, joten hän päätti vain loikata veljensä päälle. Merkurius pudottautui ruskean kissan päälle, jonka seurauksena he alkoivat pyöriä lumessa. Valkoinen erakko läpsäisi ruskeaa poskelle. Se sai Coronan häkeltymään hetkeksi, ja Merkurius nousi ylös. Kolli painoi käpälänsä veljensä vatsalle hymyillen. Hän oli tyytyväinen itseensä, vaikka uskoikin taistelun olleen erittäin kömpelö.
“Vaihdetaanko paikkoja? Minä voin hyökätä nyt”, Corona ehdotti. Se sopi Merkuriukselle. Hän halusi kokeilla taistelemista molemmin tavoin.
“Sopii”, harmaalaikukas kolli totesi hymyillen.
//Corona?
// 440 sanaa
