Loisketassu
//Kirjoittaja: Sirius
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Olin kävellyt ympäriinsä jo monta päivää. Aurinko paistoi yhä kirkkaasti taivaalla. Halusinko mennä klaaneille? Kuitenkin se oli turhaa. Ei ollut hajujälkiä, ei tassunjälkiä. Arvasin että Punatähti oli kertonut kokoontumisesta katoamisestani. Naurahdin itsekseni. Turha oli etsiä! Pari auringonnousua sitten olin päätynyt pieneen notkoon. Se oli ollut suojapaikkani. Olin maannut siellä verisenä, mutta nyt olin voimissani. Etutassuuni oli kuitenkin tullut viiltoja. Kävelin rennosti metsän vierellä. Kaksijalkalaa ei näkynyt. Kävelin oksien varjossa kohti pientä aukiota. Suuntasin suoraan metsään. Paikka vaikutti oudon tutulta. Olinko käynyt täällä? En kuitenkaan haistanut mitään. Seurasin vain pensaspolkua. Aurinko alkoi hiljalleen painua alas. Päätin etsiä nukkumispaikan. Onneksi oli viherlehti. Muuten olisin kuollut kylmyyteen. Huomasin lehtipuiden kaartuvan ylitseni. Ilma muuttui kylmemmäksi. Käperryin nukkumaan lehtikasaan. Aamulla heräsin auringonvaloon. ”Eikä!” ajattelin. Nyt muistin paikan. Olin Eloklaanin reviirillä! ”Nyt pakoon.” ajattelin. Singahdin ylös. Kuulin rapinaa pensaasta. Haistoin kissoja. Nousin tassuilleni. ”Kuka olet?” kuului ääni edestäni. Huomasin edessäni kolme kissaa. En tunnistanut heitä. ”Anteeksi, että tungeuduin reviirillenne.” sanoin. ”Hetkinen!” toinen kissa sanoi ja tuijotti minua. ”Oletko sinä Loisketassu?” En ollut varma mitä vastaisin. Lopulta päädyin vastaamaan myöntävästi. ”Olen.” vastasin. ”Siinä tapauksessa sinun kannattaa tulla leiriimme.” hän sanoi. ”Olen nykyään erakko.” sanoin nopeasti. Kävelin heidän perässään kohti leiriä. Kun saavuimme leiriin, eteemme käveli kissa. ”Hallavarjo, Hiilihammas, ja Aurinkotassu, kuka hän on?” kissa tiedusteli. ”Hän on Loisketassu, Mesitähti.” Hallavarjo sanoi ja vilkaisi minuun.
”Kuka vaan saa jatkaa?”
