Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Rontti istui leirin laidalla. Hän huomasi nuoren ruskeaturkkisen soturin. Raidallinen kolli oli ennenkin nähnyt tämän kissan. Hänen nimensä taisi olla Korpikaste. Naaras oli tulossa uhkaavasti kollia kohti ja Rontti valmistautui henkisesti juttelemaan tälle kissalle.
“Hei, Rontti! Minulla on hieman tylsää ja mietin haluaisitko lähteä kanssani metsään, ihan vain kävelylle. Olen halunnut kertoa tämän yhden mielessäni pyörivän tarinan jo ikuisuuden ajan jollekulle, mutta kaikki ovat olleet niin kiireisiä!” Korpikaste naukui. Rontti olisi halunnut kieltäytyä, mutta samaan aikaan ajatus ulos kävelylle lähdöstä ei ollut lainkaan paha. Varsinkin, jos se oli vain juttelua ja tarinoiden kerrontaa, jolloin muut eivät voisi edes arvostella hänen surkeita saalistustaitojaan.
“Selvä. Lähdetäänkö heti?” Rontti kysyi varovasti. Korpikaste nyökkäsi, nous ylös ja lähti tassuttamaan ulos leiristä. Raidallinen kolli lähti nopeasti hänen peräänsä.
Heidän päästyään metsään, Korpikaste loikkasi lumiselle kivelle, puhdisti sen lumesta ja meni sen päälle istumaan.
“Anna kun kerron tarinani sinulle nyt”, naaras naukaisi alas Rontille. Raidallinen kolli otti hyvän paikan, jossa oli mahdollisimman vähän lunta ja meni siihen makuulle valmiina kuulemaan naaraan tarinan.
“Selvä! Se kaikki alkoi siitä, kun kauan aikaa sitten metsässä elänyt nuori kissa kuoli traagisesti toisen kissan kynsissä täysikuun paistaessa heidän yllään. Tämä kuollut kissa ei matkannut Tähtiklaaniin saatika Pimeyden Metsään. Sen sijaan tämä kissa kieltäytyi nousemasta korkealle tähtiin ja hankkimaan ikuisen rauhan ja elämän. Hän päätti jäädä metsään ja kirota kaikki kissat, jotka uskaltautuisivat häätämään tai tappamaan yhtäkään kissaa metsästään. Hän vaani ja odotti lakkaamatta. Sitten, eräs päivä, taistelu puhkesi. Kissojen taisteluhuudot ja avunpyynnöt raikuivat metsässä. He kynsivät toisiaan ja murhasivat toinen toisensa. Tämä kissan haamu oli raivoissaan! Hän näki taistelun ja halusi tehdä jotain. Hän langetti metsän ylle ikuisen yön. Aurinko vain katosi ja kuu otti sen paikan taivaalla. Kukaan ei osannut sanoa miksi, ennen kuin tämän kissan haamu ilmestyi. Hän kertoi riistävänsä jokaisen kissan hengen rajuimmalla mahdollisella tavalla rangaistukseksi heidän käytöksestään! Kukaan ei uskonut häntä, ennen kuin kissoja alkoi kadota ja löytyä kuolleensa metsästä. Toinen toistaan kamalammin kuolleita kissoja löytyi pitkin metsää. Tämä kissan haamu ei suostunut lopettamaan, ennen kuin kaikki olisivat kuolleet. Hän onnistui. Kaikki kissat menehtyivät ja hän oli yksin metsässä. Kaikki nämä kuolleet kissat kuitenkaan eivät päässeet matkaamaan Pimeyden metsään saatika sitten Tähtiklaaniin. He jäivät metsään ja kummittelevat täällä edelleen. He pitävät huolen siitä, että jokainen kissa kuolee aikanaan. He pitävät huolen siitä, että pahojakin asioita tapahtuu kissoille. He pitävät huolen siitä, että surua ja menetystä on aina metsässä, eivätkä välitä keneen se kohdistuu”, Korpikaste naukui. Rontti katsoi silmät suurina naarasta.
Korpikaste repesi nauruun katsoessaan järkyttynyttä Ronttia, joka katsoi häntä ruskeat silmät ammollaan.
“Et kai oikeasti luule tuon olevan totta? Keksin sen päästäni juuri äsken! Ajattelin kertoa sen sinulle vain siksi, että olen kuullut, että olet säikky, mutta että näin säikky?” naaras nauroi. Rontti luimisti korvansa nolona ja katsoi maata apeana. Hän ei voinut uskoa, että oli tullut sillä tavoin höynäytetyksi.
“Selvä”, hän piipitti, nousi ylös ja lähti hiipimään kohti leiriä.
