Tyrskytassu
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio |
Korvani käännähtivät Mäihän suuntaan, kun tämä yllättäen alkoi puhua minulle. Katsahdin likaisenvalkoista kollia epäluuloisesti, enkä vastannut heti mitään. Voisin leikkiä salamyhkäistä ja olla kertomatta heille itsestäni kuin vain juuri sen verran, mitä heidän halusin tietävän, tai sitten esittelisin itseni kunnolla ja yrittäisin tällä tavoin ansaita luottamusta. Kenties siten saisin helpommin selville, minkälaiseen porukkaan minut oli oikein vedetty mukaan.
”En tiedä, missä takapajulassa olet kenties elänyt, mutta tällaista nimeä kantavat vain puhdasveriset klaanikissat”, lausahdin juhlavasti, ja huomasin harmikseni, ettei se aiheuttanut uusissa tovereissani kummoistakaan reaktiota.
”Niin mitkä?” Mäihän suusta pääsi nauruntuhahdus. Keijukainen vähän kauempana selvästi kuunteli keskusteluamme, vaikka se ei näkynytkään hänen kyllästyneen näköisiltä kasvoiltaan.
”Klaanikissat”, selvensin, painottaen jokaista kirjainta erityisen huolellisesti. ”Minä kuuluin ennen Eloklaani-nimiseen klaaniin. Siellä kissan nimi vaihtuu aseman mukaan. Ensin olin Tyrskypentu, ja kun pääsin oppilaaksi, minusta tuli Tyrskytassu.” En edes yrittänyt selittää näille kissoille, mistä syystä vanhempani olivat nimenneet minut juuri Tyrskytassuksi. Heidän oli oleellista tietää vain se, miksi nimeni oli sellainen kuin se oli. Klaanissa kukaan ei olisi edes kysynyt asiasta, mutta kulkukissoilla ei kaiketi ollut minkäänlaisia sääntöjä tai perinteitä siinä, miten he nimesivät jälkikasvunsa.
”Jos kerran olet sellainen ‘klaanikissa’, niin miksi sitten olet täällä?” Mäihä kysyi aavistuksen toista kulmaansa kohottaen. Purin hammasta ja puntaroin, kertoisinko heille Karpalonenästä ja karkotuksestani. Toisaalta nämä kissat tuskin viis veisasivat siitä, vaikka saisivatkin tietää minun tappaneen jonkun.
”Kävi niin, että tapoin vahingossa mestarini – hän oli kissa, jonka tehtävä oli kouluttaa minusta soturi – ja valehtelin siitä muille”, murahdin, ja tunsin kynsieni liukuvan esiin muistellessani sitä hetkeä, jolloin emoni oli kertonut koko klaanin kuullen nähneensä minun tappaneen Karpalonenän. ”Lopulta valheeni kävi ilmi ja minut karkotettiin. Sen pituinen se.” Kohautin lapojani kuin vähätellen tapahtunutta, vaikka niskakarvani olivat nousseet hieman pörhölleen puhuessani.
//Mäihä ja Keijukainen?
//279 sanaa
