Taivaslaulu
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Merkuriuksen heilauttama sammalpallo vieri luokseni tasaisesti hidastuvaa vauhtiaan. Kumppanin kanssa olevan Ruskan siniset silmät olivat säihkyvinä kiinnittyneet liikkuvaan esineeseen ja pentu oli lihakset jännittyneinä, aivan kuin valmiina käymään pallon kimppuun hetkenä minä hyvänsä. Kasvoilleni hiipi väkisinkin lämmin hymy, joka sai alkunsa Ruskan innokkaan ja iloisen sekoitteisesta ilmeestä ja kumppanini ja uuden perheen jäsenemme yhteisestä hetkestä. Laskin puhtaanvalkean tassuni -tai sen kuului olla puhtaan valkea, mutta surun väsyttämänä olin jotenkin unohtanut pestä tassuni ja sen seurauksena se muistutti enemmän liakisenvalkoista- tummanvihreän ja miellyttävän pehmeän sammalpallon päälle ja nostin leikkisän katseeni kaksikkoon. Kumarruin valppaan näköisenä alas ja viestin muille asennollani, että olin valmiina leikkiin.
”Varmasti tulen!” nau’uin ja läimäisin sammalpallon sellaista vauhtia Ruskan oranssiraidallista hahmoa kohti, että pennun olisi mahdollista saada se kiinni ilman itsensä satuttamista. Pentu kiljaisi riemuissaan, kun huomasi pallon tulevan häntä kohti ja syöksyi sen kimppuun. Kolli otti sen innokkaasti käpäliinsä ja tömähti kyljelleen palloa tassuillaan läpsien. Näin Ruskan pienten takajalkojen potkivan palloa tarmokkaasti samalla, kun hän piti etutassuillaan siitä kiinni. Vilkaisin Merkuriusta hymyillen ja näin tämän katseessaan rakkauden, kun hän katseli poikamme leikkivän. Niin, meidän poikamme. Yhtäkkiä Ruska pomppasi eloisasti ylös ja viskasi pallon Merkuriusta kohti iloisesti kiljaisten:
”Varo Merkurius, se tulee!” Merkurius nauroi huvittuneesti ja kun pallo viimein saavutti tämän, hän läpsäisi sille uudet vauhdit minun suuntaani. Nappasin pallon hallitusti tassuihini, mutta kun yritin työntää sen uuteen vierintään, se lähti aivan väärään suuntaan. Silti Ruska lähti reippaasti sen perään sitä kiinni ottamaan. Kuitenkin silmiini pisti suuri ja terävän reunan omaava kiven murikka, jota kohti sammalpallo oli vierimässä ja Ruska sen perässä hurjaa vauhtia. Sydämeni hyppäsi kurkkuun kun ymmärsin mahdollisuuden onnettomuuteen. Sen enempää ajattelematta pyyhälsin nopeasti juoksuun. Pinnistelin päästäkseni nopeammin kiven luokse kuin Ruska ja onneksi nopeuteni takia, ehdin. Asetuin kiven eteen varmuuden vuoksi, mutta pian huomasin kuitenkin, että pallon vauhti hiljeni jo tarpeeksi kaukana kivestä ja niin myös Ruskan vauhti. Huokaisin helpottuneena. Olin alkanut hieman ylisuojelevaksi Ruskaa, ainokaistamme kohtaan. Mielessäni edelleenkin kummitteli Arielin ja Pluton kohtalo, enkä missään nimessä halunnut Ruskan joutuvan mullan alle heidän kanssaan. Ruska vilkaisi minua kummastuneena, mutta kun pudistelin tälle päätäni lempeästi, että hän ymmärsi, ettei pieneen juoksupyrähdykseeni tarvinnut kiinnittää turhaan huomiota.
”Olit tosi nopea”, tämä hihkaisi karvat innokkaina pörhistyen, jonka jälkeen hän lähti vierittämään palloa kohti leikkipaikkaamme. Sydämeni hakkasi vieläkin kiivaasti, kun tassutin pennun perässä Merkuriuksen luo.
//Ruska? Mer? Vähän sekava tarina omasta mielestä, mutta toivottavasti ei liiaks xd
375 sanaa
