Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Väräytin korviani kiinnostuneena kuunnellessani Haavetassua. Loppujen lopuksi meillä kahdella vaikutti olevan enemmän yhteistä kuin olin osannut kuvitellakaan. Tai no oikeastaan ainoa meitä varsinaisesti yhdistävä tekijä tällä hetkellä oli se, että molemmat halusivat Mesitähden hengiltä, mutta minusta se oli täysin riittävä. Kenties Haavetassusta voisi oikeasti olla meille hyötyä tulevaisuudessa.
Olin erottavinani edessäpäin pilkahduksen valoa. Sydämeni alkoi pamppailla nopeammin, kun tajusin, että sen täytyi olla peräisin kaksijalan pesästä. Pääsisin vihdoinkin pois tästä typerästä pusikosta!
Varmuuteni kasvoi joka askeleella lähestyessämme valoa. Olin jo saanut rohkeudestani niin suuren osan takaisin, että rohkenin liikkua Haavetassun vierelle tämän vanavedestä.
”On hienoa, että meillä on samat tavoitteet”, virnisti ilkikurisesti, ”mutta haluan sinun pitävän mielessäsi sen, että minä tulen olemaan se, joka sivaltaa sen metsäkissan kaulan auki.” Sen sanottuani lähdin hölkkämään valoa kohti, pitäen huolen siitä, että annoin häntäni pyyhkiä kollin kasvojen päältä ohi mennessäni. Olkoon se takaisinmaksuna aiemmasta, ajattelin piristyneenä.
Kun olimme saapumassa metsänreunaan, hiljensin vauhtiani ja menin kyyryyn. Se ei sulunut aivan yhtä sulavasti kuin kaksijalkalassa, sillä metsän pohja oli kuhmurainen ja täynnä törröttäviä tikkuja, jotka tökkivät minua vatsaan. Kuulin Haavetassun hörähtävän huvittuneena vieressäni samalla kun tuo kyyristyi itsekin. Tuhahdin närkästyneesti ja yritin päästä parempaan asentoon.
”Sinähän olet kaksijalka-asiantuntija, joten sanopa nyt, onko meidän turvallista kulkea tuosta?” Haavetassu kysyi ivaa äänessään. Jätin hänen äänensävynsä huomiotta ja keskityin kuulostelemaan pesän suunnalta kuuluvia ääniä. Pesän sisällä näytti olevan pimeää, ja ainoa valo joka siitä loisti, oli ulkoseinään kiinnitetty pieni aurinko.
”Olen aika varma siitä, että kaksijalat ovat jo nukkumassa”, totesin lopulta. Haavetassu puhahti.
”Aika varma?”
”Niin.” Käännyin katsomaan Haavetassua silmät viiruiksi kavennettuina. ”Olen aika varma asiasta. Jos se ei riitä sinulle, voimme jäädä tähän koko yöksi katsomaan, että ne varmistavat nukkuvat ja yrittää huomenna uusiksi.”
Haavetassu pyöritti silmiään. ”Hyvä on.”
Nousin ylös ja loikkasin mättään yli tasaiselle pihalle. Kuljin maahan yltävän valokeilan vierestä ja pysähdyin katselemaan ympärilleni. Haavetassu seurasi perässä.
”Jossain täällä pitäisi olla reitti, mitä pitkin se hirviö pääsi tulemaan tänne”, sanoin tuumailevasti, antaen katseeni pyyhkiä ympäristöä.
//Kharon?
//320 sanaa
