Tyrskytassu
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio |
En saattanut uskoa kuulemaani. Oliko Keijukainen juuri todella esitellyt meidät kumppaneina? Niin kuin sellaisina kumppaneina, jotka ällösöpösti kietoivat häntänsä yhteen ja lepertelivät toisilleen hunajaisia asioita? Hyi kamala!
Se näytti kuitenkin menevän läpi näille kissoille – ikävä kyllä. He aikoivat viedä meidät Punatähden luo. Olin kuullut hänestä juttuja, mutta en ollut koskaan nähnyt häntä, mikä toisaalta oli ihan hyvä, sillä ainakaan minua ei osattaisi yhdistää Eloklaanissa tapahtuneeseen pikku selkkaukseen. Jos se kävisi ilmi kuolonklaanilaisille, he eivät ehkä huolisi meitä joukkoonsa niin helposti.
Kuljin Keijukaisen rinnalla Kuolonklaanin partion perässä. Tunsin turkkini hipovan hänen turkkiaan, ja se aiheutti minussa epämiellyttäviä väristyksiä. Jouduin kuitenkin vääntämään naamalleni typerän, herttaisen hymyn, jotta meitä ei alettaisi epäillä.
Puusto tiheni sitä mukaan, mitä etenimme. Näkyviin tuli korkea kivikasa, jonka takana välkehti lampi. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun saavuimme Kuolonklaanilaisten leiriin. Työnnyimme partion perässä piikkihernetunneliin, joka johti aukiolle, mikä muistutti hyvin etäisesti minua vanhasta kodistani Eloklaanissa.
Leiriä ympäröivät sammalaiset kiviseinät, ja sen pohjalla makasi suuri kuusipuu, jonka alta kurkki uteliaita kissoja. En tuntenut ketään näistä kissoista, mutta muistelin nähneeni jotkut heistä rajalla pari kertaa. Toivoin vain, että he eivät muistaneet nähneensä minua. Toisaalta olin kasvanut siitä paljon, ja koiran repimä korva antoi minulle lisää katu-uskottavuutta.
”Odottakaa tässä”, suuri punaruskea kolli murahti meille ja jätti loput partiosta vartioimaan meitä, ennen kuin suuntasi pienelle lammelle, joka sijaitsi kuusen vieressä. Katselin uteliaana, miten soturi katosi lampeen vettä tuovan putouksen taakse. Pian hän palasi mukanaan toinen punaruskea kolli, joka oli myöskin kooltaan hyvin kookas. Aloinkin miettiä, olivatko kaikki kissat tässä klaanissa sukua toisilleen.
Punatähdeksi olettamani kissa seisahtui eteemme ja tarkasteli meitä huolellisesti kirkkaanvihreillä silmillään. Yritin seisoa mahdollisimman suorassa ja näyttää tarpeeksi vakuuttavalta, jotta minut voitaisiin hyväksyä Kuolonklaaniin. Keijukaisen kasvoilla oli edelleen sama hillitty hymy kuin aikaisemmin rajalla partion kanssa. Päällikkö puhutteli meitä. Tervehdimme Keijukaisen kanssa häntä kohteliaasti, minkä jälkeen naaras sepitti tälle saman tarinan, jonka oli kertonut partiolle. Minä vain nyökkäilin ja myötäilin häntä ja yritin näyttää siltä, että olin Keijukaisen kumppani, vaikka se saikin oksennuksen nousemaan kurkkuun.
//Keiju? :}
//324 sanaa
