Jupiter
//Kirjoittaja: Sirius
//Erakko | Tuntematon alue
Hyvää yötä.” kuiskasin Salamanterille. Salamanterin tuhiseva kuorsaus kuului korviini. Asetuin vuoteelleni. Katselin ympärilleni. Olin maailman onnellisin kissa, ainakin nyt. Toivoin, etten menettäisi Salamanteriakin, niin kuin menetin muut pentuni, ja Höyhenen. Toivoin että heillä olisi kaikki hyvin. Jos ei olisi, tulisin hakemaan heidät sieltä, vaikka väkisin. Ihan sama vaikka mitkä tahansa kissat minua estäisivät. Heidän turvallisuutensa oli tärkeintä, aina. Tiesin kumminkin, että minä olin valinnut erakkopolun, samoin Salamanteri. Sydäntäni raastoi se, että Salamanterikin olisi voinut mennä klaaniin halutessaan. Mutta hän oli halunnut jäädä tänne. Muut taas olivat halunneet mennä Höyhenen mukaan. Emonsa mukaan. ”Minulla on sinut, Salamanteri, aina ja ikuisesti.” kuiskasin. ’Ellet sinäkin halua lähteä pois.’ minun oli pakko lisätä mielessäni. Silittelin pentuani hännälläni. Salamanteri käänsi kylkeään. Rakastin häntä. ’Kunpa muutkin pentuni olisivat täällä. Ja Höyhen.’ ajattelin haikeana. Se oli ollut ihanaa aikaa, kun olimme kaikki vielä asuneet yhdessä. Sitä aikaa ei kuitenkaan enää ollut. Mennyttä ei voinut muuttaa. Se oli totta. Tulevaa kuitenkin pystyi, joten halusin pitää Salamanterin täällä. Asetuin vuoteelleni, nukkumaan seuraavaa päivää varten, josta tulisi taas seikkailuntäyteinen.
”Manteri? (Sori aika lyhyt.)”
