Mäihä
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Ensimmäisenä Mäihä ajatteli jonkun kissajengin yllättäneen hänet, hänen kuullessaan enemmän kuin yhdet askeleet takaansa. Hänen kääntyessään hän oli onnekseen kohdannut vain kaksi suurin piirtein hänen ikäistään naaraskissaa, vaikkakin hänen takaraivossaan kyti edelleen ajatus järjestäytyneestä kissajengistä.
Mäihä tarkasteli joidenkin ketunmittojen päässä seisovia kissoja päästä varpaisiin. Toinen kissoista – harmaa naaras – katseli Mäihää pistävin, siristetyin silmin, joka hänen matalaan äänensävyynsä liitettynä antoi kollille kuvan, ettei hän tainnut olla kovinkaan tervetullut. Tiukkakatseisen naaraan rinnalla oleva leopardilaikkuinen naaras taas vaikutti lähes puhtaan harmittomalta hänen ilmoittaessaan ajatuksensa varomattomasti. Leopardilaikkuisen kissan arvelut hänen kotikisuudestaan kuitenkin ärsyttivät häntä.
Seuraavaksi harmaa kissa väitti kaksijalkalaa omakseen. Se sai Mäihän epäilemään, oliko hän kuullut oikein. Hän ei voinut uskoa, kuinka tuolla oppilasikäisella naaraalla oli pokkaa moiseen.
“Sinun kaksijalkalassasi?” Mäihä sanoi kulmiaan kohottaen peittelemättä kasvoilleen noussutta epäuskoista ilmettä. Hänen kasvoilleen nousi huvittunut virnistys, “kuka sinulle sellaista on sanonut?”
Mäihä asteli muutaman harkitun, mutta perimmäiseltä tarkoitukseltaan härnäävän askeleen lähemmäs vain katsoakseni kuinka naaraat reagoisivat. Hän piti kuitenkin huolen, että matkaa heidän välillään oli tarpeeksi, sillä ei hän itsetuhoinen ollut. Eihän hän edes tiennyt vielä mitään näistä kissoista.
“Niin, minun. Tämä kaksijalkala on aina ollut sukuni aluetta”, naaras vastasi. Ennen kuin Mäihä edes ehti jatkaa, harmaa naaras jatkoi puhumistaan rauhallisesti ja sellaisella itsevarmuudella, että Mäihä alkoi epäillä olisiko tämän sanoissa kuitenkin jotain perää.
“Joukkoni tietävät jokaisen kissan joka liikkuu alueellamme. Olisit jäänyt kissojeni kynsiin viimeistään kaksijalkalan reunalla.”
Ajatus siitä, että naaras oli jonkun suurenkin kissajoukon johtaja vain oppilasikäisenä, oli naurettava, mutta toisaalta ei hän ymmärtänyt muutenkaan sen kaltaisten kissajengien toimintaa ja outouksia. Mäihä olisi joko oikeissa ongelmissa tai sitten naaras oli vain loistava valehtelija.
“No siinä tapauksessa, olen Mäihä ja en ole mikään törkyinen kotikisu”, ja tässä kohtaa Mäihä käänsi katseensa terävänä laikukkaaseen kissaan, sitten hän jatkoi virnistäen, ”ja te olette?”
Hänen olisi paras pelata varman päälle niin kauan, että tietäisi asioiden oikean laidan. Tällä hetkellä hän uskoi naaraan vähintäänkin liioittelevan joukkonsa koosta tai hyvässä tapauksessa sen koko olemassaolosta, mutta virhearvioon ei ollut varaa. Mäihä päätti tutkailla tilannetta ja leikkiä mukana.
//Keijukainen?
327 sanaa
