Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Muru käänsi päätään nopeasti pois päin, kun Kalle alkoi lipoa ruskeaa käpäläänsä. Kolli olisi voinut edes kääntyä pois päin. Tai varoittaa.
”Ei sinun olisi tarvinnut tehdä noin! Olisit voinut pyyhkiä tassusi nurmikkoon ulkona!” Muru mourahti.
Hän kuuli lipomisäänen lakkaavan. Varovasti naaras käänsi päänsä takaisin ikkunalaudan suuntaan, jossa naamiokuvioinen kolli istui käpälä ojossa. Muru piti toisen silmänsä kiinni ja tirkisteli Kallea toisella silmällä silmäluomiensa välistä.
Kallen otsa oli rypistynyt ja kolli tuijotti Murua hivenen tuimasti. Sitten Kalle lähti astelemaan kohti ikkunaluukkua. Pienen räminän saattelemana Kallen onnistui päästä pihalle. Kun tuuhea häntä katosi näkyvistä, Murukin hyppäsi ikkunalaudalle.
Hän jähmettyi paikoilleen silmät leviten, eikä voinut tehdä muuta kuin tuijottaa käpäliensä juureen.
Ikkunalaudalla oli viisi ruskeaa polkuanturan jälkeä. Muru vetäisi syvään henkeä. Hän sulki silmänsä hetkeksi.
”Kaksijalat tajuavat, että jäljet ovat Kallen. Ei hätää”, naaras kuiskasi.
Avattuaan silmänsä Muru lähti ystävänsä perään, väistellen jälkiä huolellisesti isoilla tassuillaan.
Ystävää ei ensin näkynyt missään. Sitten Muru hoksasi Kallen istumassa todella, todella omituisessa ja pahaenteisessä asennossa kukkapenkin edustalla. Muru ei mahtanut mitään sille, mitä joutui todistamaan. Kalle oli pyllyllään nurmikolla takajalat ojennettuina suoriksi sivuille. Kolli oli asettanut etutassunsa maahan, ja veti raivokkaasti itseään eteenpäin niin, että tämän takamus laahasi maata. *Voi luoja…*
//Kalle?
