Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Hetki Kharonin ja Päivänsäteen välillä oli tosiaankin erilainen kuin aiemmat. Ilmassa ei ollut lainkaan vihaa tai juonittelua, vaan jopa Päivänsäde tuntui olevan täysin vilpitön. Kun tumma naaras lähti liikkeelle, Kharon jäi pieneksi hetkeksi seisomaan aloilleen. Hän katsoi harmaan kissan perään, yrittäen edelleen löytää hänestä jotain merkkiä, joka kertoisi hänen valehtelevan. Mutta merkkejä ei näkynyt, sen sijaan Päivänsäde pysähtyi ja vilkaisi taakseen.
”Tuletko sinä?” naaras kysyi. Kharon otti erakon nopeasti kiinni muutamalla juoksuaskeleella, ja kaksikko jatkoi matkaa rinnatusten. Kumpikaan ei sanonut mitään. He kulkivat eteenpäin täydessä hiljaisuudessa, jonka ajoittain rikkoi etäältä kantautuva hirviön murina, kun ne juoksivat läheistä Ukkospolkua pitkin. Ellei hirviöiden murinaa ottanut huomioon, metsä oli täysin hiljainen. Ihme kyllä Kharon ei edes halunnut rikkoa hiljaisuutta ärsyttääkseen Päivänsädettä, vaan kolli nautti rauhasta.
Laikukas kolli mietti mielessään Päivänsäteen sanoja. Hän halusi luottaa naaraaseen, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen se tuntui vaikealta. Juuri nyt Kharonilla ei ollut vaihtoehtoja, ei auttanut kuin katsoa mitä tulisi tapahtumaan. Hän ei ikipäivänä voinut jättää Deimosta yksin kujakissayhteisöön ja lähteä itse pois. Deimos oli kaikki, mitä Kharonin perheestä oli jäljellä.
Matkalaiset eivät puhuneet koko matkan aikana mitään. He vain vaelsivat pimenevässä metsässä eteenpäin. Jossain vaiheessa Ukkospolun varrella tönöttävät ”kaksijalkalan auringot” olivat syttyneet. Valo ylsi metsään saakka, joten myös Päivänsäde pystyi etenemään lähes ongelmitta. Joissain kohdissa puut kasvoivat tiheämmin ja estivät valon pääsyn kaksikon luokse, jolloin Päivänsäde joutui hidastamaan tahtiaan, jottei kompastuisi eteen tuleviin kiven lohkareisiin, mättäisiin tai varpuihin.
Kharonia alkoi jo väsyttää, muttei hän halunnut pysähtyä. Mitä pidemmälle he pääsisivät, sitä vähemmän matkaa olisi seuraaville päiville, jos he siis olivat edes oikeassa suunnassa. Saattoihan olla, että he olivat lähteneet risteyksessä täysin väärään suuntaan, ja olivat nyt entistä kauempana kujakissayhteisöstä.
Kharon antoi katseensa vaeltaa edessäpäin. Hän näki valoa, joka ei varmastikaan ollut peräisin tähdistä ja kuusta, eikä aurinkokaan ollut vielä nousemassa. Päivänsäde oli huomannut saman, sillä naaras kiristi tahtiaan.
”Voisiko se olla kujakissayhteisön kaksijalkala?” Kharon kysyi ja vilkaisi kysyvästi Päivänsädettä, joka ei jäänyt vastaamaan matkakumppaninsa kysymykseen, vaan kiristi tahtiaan entisestään päästäkseen valonlähteen luokse.
//Päivi?
