Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Luopio | Tuntematon alue
Järkäleloikka löntysteli kahden kissan tassunjäljissä tympääntyneen näköisenä. Hänen naamaansa koristi tavallistakin jurompi ilme. Järkäleloikka ei tunnetustikaan ollut mikään päivänsäde, mutta yleensä hänen kasvoilta saattoi erottaa edes hennon hymyn. Ainakin siis, jos hän oli kumppaninsa Tyrskytiikerin tai vaikkapa latokissojen seurassa. Mutta Max, se kollin ryökäle ei antanut Järkäleloikalle mitään syytä hymyyn. Tummaturkkista vain ärsytti koko kissan läsnäolo niin, että se huokui hänestä ketunmittojen päähän. Järkäleloikan kumppanikin oli luonnollisesti huomannut sen ja ratkaisuksi hän oli keksinyt järjestää heille yhteistä tekemistä. Kolli oli aluksi ajatellut luistaa siitä, mutta sen jälkeen hän oli tullut siihen tulokseen, että ei halunnut loukata Tyrskytiikeriä. Olihan kolli vaivalla koonnut heidät yhteen. Kun he pääsivät sopivalle aukiolle, Max pysähtyi ja kääntyi kollikaksikon suuntaan virnuillen.
“Noniin, oletteko valmiina elämänne parhaimpaan opetustuokioon? Sietäisi olla!” Max kajautti viikset värähdellen ja hymyili mahdollisimman hurmaavasti. Sinisilmäinen kolli siristeli silmiään. Hän oli niin valmis läimäyttämään tuon virneen pois Maxin naamalta. Tyrskytiikeri vastasi kollin hymyyn hieman huvittuneena.
“Aika suuria puheita, mutta olemme me! Emmekö vain, Järkäleloikka?” Tyrskytiikeri vastasi toiselle hieman huvittuneena ja pukkasi Järkäleloikkaa kylkeen. Kun järkälemäinen kolli ei reagoinut mitenkään, Tyrskytiikeri pukkasi kumppaniaan toistamiseen ja pakotti sanat kollin suusta:
“Niin kai, jos sinusta nyt mihinkään on.”
Max iski silmää ja se sai Järkäleloikan taas puhisemaan turkki entistä enemmän pörhöllä. Tyrskytiikeri kuitenkin kosketti käpälällään nopeasti kumppaninsa omaa ja tassutteli sitten Maxin luokse.
“No, joko aloitetaan. Mitä sinulla on näyttää?” kolli naukaisi jopa hieman kilpailuhenkisesti ja asettui taisteluasentoon. Järkäleloikan korvat eivät kuunnelleet Maxin antamia ohjeita, mutta hänen katseensa seurasi todella tarkasti kollin jokaista pienintäkin elettä. Järkäleloikka oli valmiina hyökkäämään Maxin kimppuun, jos tilanne sitä vaatisi. Hän oli varautunut puolustamaan asemaansa Tyrskytiikerin kumppanina.
