Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio |
Samalla kun puhuimme, viitoin Järkäletassun mukaani ja lähdimme kävelemään takaisin kujakissayhteisön asuinpaikalle. Jos Keijukainen saisi tietä meidän olleen yhdessä yöllisellä kävelyretkellä, hän ei jättäisi minua rauhaan neljännesosakuihin.
”Voisi mennä paremminkin”, vastasin valehtelematta kollin esittämään kysymykseen. ”Tähtiklaani tuntuu inhoavan minua yli kaiken, vaikka olen yrittänyt parhaani hyvittääkseni sille tekoni. Minusta kuitenkin tuntuu, että tulen kantamaan vastuuta Karpalonenän kuolemasta koko lopun ikäni, eivätkä toiset tule ikinä antamaan minulle anteeksi. Se on vain asia, joka minun on hyväksyttävä.” Mielessäni välähti kuva raivostuneesta Mesitähdestä käskemässä minua lähtemään klaanista. Muistan isäni epätoivoisen katseen ja emon seisomassa muiden joukossa ilmeenkään värähtämättä. ”En kuitenkaan kadu sitä, että veimme Päivänsäteen Mesitähdeltä. Karkotukseni on yksin hänen syytään. Mikäli kyseessä ei olisi sattunut olemaan hänen oma poikansa, jonka vahingossa tapoin, rangaistukseni ei välttämättä olisi ollut näin armoton, vaan minun puolustustani oltaisiin voitu jopa ehkä kuunnella.”
Vuodatukseni jälkeen tuli hiljaista. Kävelimme eteenpäin vaitonaisina, turkit toisiaan hipoen. Hengityksemme nousi ilmaan valkoisena huuruna ja hajosi näkymättömiksi pisaroiksi korkeammalle kohotessaan. Hetkellinen helpotuksen tunne vaihtui äkisti nolostukseen – minun ei ollut ollut tarkoitus avautua näin perinpohjaisesti Järkäletassulle.
”Anteeksi”, mutisin nopeasti, kehtaamatta katsoa kollia silmiin. ”On vain ollut paljon asioita mielen päällä, ja sinulle on helppo puhua.” Hienoa Tyrskytiikeri – sehän sujui oikein näppärästi! Mitähän hän nyt mahtaa ajatella sinusta, kun menit sanomaan jotain noin imelää? Hyvä Tähtiklaani, päästä minut pahasta! Ajatukset myllersivät mielessäni, enkä saanut niitä vaiennettua.
//Järkäle?
//220 sanaa
