Merkurius
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Olimme saapuneet tuntemattomien kissojen reviirin rajalle. Emme olleet edes ylittäneet vielä hajumerkkejä, kun pieni puhtaanvalkea naaras oli saapunut paikalle. Hänen turkkinsa oli puolipitkää ja lainehtivaa. Huomioni kiinnittyi erityisesti kissan silmiin. Toinen oli harmaansininen ja toinen meripihkan värinen. En ollut aiemmin nähnyt mitään sellaista, mutta mielestäni silmät olivat erityisen kauniit. Arvelin naaraan olevan aika lailla minun ja Coronan ikäinen, vaikkakin ehkä pari kuuta vanhempi.
”Hei! Onko tämä sinun aluettasi?” Dakota avasi suunsa ensimmäisenä. Kissan ääni oli rauhallinen. Ennen vastaamista, puhtaanvalkean naaraan katse kiersi meidät läpi. Minä pidin varautuneena katseeni tiukasti tuntemattomassa naaraassa. Hän oli meitä kaikkia pienikokoisempi, mutta hän ei takuulla ollut yksin liikkeellä.
”On. Tai siis Kuolonklaanin, mutta olen osa sitä, joten kyllä tämä on minun aluettani”, kissa selitti tasaisella äänellä. Hän ei vaikuttanut pelokkaalta, mutta hänen karvansa olivat nousseet pystyyn.
”Keitä olette? Ja ettehän ajatelleet tunkeutua alueellemme? Voin varoittaa, että teille tulee tukalat oltavat, jos ylitätte rajan”, kissa varoitti ennen kuin kukaan meistä ehti sanoa mitään.
”Olen Dakota ja tässä ovat Corona ja Merkurius”, Dakota esitteli meidät pelottavan tuttavallisesti täysin tuntemattomalle kissalle. Corona nyökkäsi tervehdykseksi, mutta minä en. Pidin vain katseeni tiukasti nuoressa naaraassa. Emme voineet luottaa häneen.
”Selvä. Olen Taivastassu, Kuolonklaanin soturioppilas. Kysyn vielä uudestaan, mitä teette täällä?” kissa naukui ja alkoi vaikuttaa hieman hermostuneelta. Hän siirteli käpäliään odottaessaan vastausta. Kuolonklaani? Soturioppilas? En ollut ennen kuullut mistään sellaisesta, mutta toisaalta minua ei edes huvittanut saada tietää. Jos heidän klaaninsa nimeen kuului kuolema, se ei voinut viitata mihinkään hyvään. Olisin vain halunnut lähteä takaisin saaliidemme luokse. Vilkaisin nopeasti vierelläni istuvaa Coronaa, joka loi minuun nopean katseen. Keltaiset silmät harhailivat kuitenkin nopeasti valkeaan naaraaseen.
Corona vastasi ja kertoi lyhyesti tarinan siitä, miten olimme tänne päätyneet. Taivastassu käänsi katseensa takaisin Dakotaan ja oli sanomassa jotakin. Samassa huomasin hahmon, joka lähestyi meitä Taivastassun takaa. Kastanjanruskea, melko kookas kolli astui Taivastassun takaa näkyville. Hän oli nostanut ylähuultaan niin, että saatoin erottaa valkeat hampaat. Kollikissan kurkusta pääsi matala murina. Hän oli painautunut matalaksi ja odotin vain, että kissa hyökkäisi kimppuumme hetkenä minä hyvänsä. Taivastassu käännähti yllättyneenä tulijan suuntaan. Oli selvää, että kaksikko tunsi toisensa jotenkin. Vilkaisin Coronaa, mutta hänen katseensa oli lukittautunut kuin tyhjästä ilmestyneeseen kollikissaan. Olisin vain halunnut kääntyä ja juosta niin kauas tästä oudosta kissajoukosta kuin suinkin saatoin, mutta en voinut jättää Coronaa. Niinpä pysyttelin paikallani. Hiljaisuus vain jatkui ja jatkui, ja kastanjanruskea kolli näytti yhä erittäin uhkaavalta. Nielaisin ja astuin askeleen eteenpäin Dakotan rinnalle.
”Me emme halua mitään pahaa. Tulimme vain katsomaan, millaisia kissoja täällä asuu”, sanoin matalalla äänellä. Siirsin meripihkaisen katseeni uudesta kissasta Taivastassuun. En osannut lukea naaraan ilmeestä hänen ajatuksiaan.
//Karhu, Taivas, Corona tai Dakota? Lisäilin tonne Merkuriuksen mietteitä ja jotai xdd
// 421 sanaa
