Höyhen
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Sade oli loppunut jo ennen nukahtamista mutta maa oli märkä ja kuusen oksista tippui vesipisaroita. Yöllä oli selväti satanut, kun olin ollut unessa ja turkkini oli aivan märkä. Juurakko allani tuntui epämukavalta ja, kun nousin tunsin piikin tarttuneen jonnekin päin selkääni. Ravistelin vettä pois paksusta ja pehmeästä karvapeitteestäni. Haukottelin uneliaana ja livahdin kuusen oksien alitse. Turkkini tarttui neulasiin mutta lähti irti sen suuremilta vahingoilta säästyneenä. Alunperin valkoinen turkkini oli ihan mudan peitossa. Venyttelin ojentamalla tassujani eteenpäin niin pitkälle kuin sain. Vatsani melkein hipoi maata ja, kun nousin huomasin vatsakarvojenikin kastuneen mutaan. En välittänyt siitä, koska tiesin sateen alkavan uudestaan minä hetkenä hyvänsä. Ilma oli painostava, kun kuljin metsässä eteenpäin. Etsin Jupiteria kuumeisesti mutta tämä oli varmasti lähtenyt pois pettyneenä. Päätin jäädä puunjuurelle odottelemaan, että saisin jonkun merkin Jupiterin siainnista. En olisi halunnut pahoittaa hänen mieltään niin mutta joskus vain tuntui paremmalta olla yksin. Vaikka rakastin Jupiteria hän on alkanut tuntumaan, ettei Jupiter välittänyt minusta vaan ulkonäöstäni. Kolli vain katseli minua ja saalisti minulle vaikka olisin osannut saalistaa itsekin. Murahdin ja laskin pääni käpälilleni.
