Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Tällä hetkellä vihasin Haavetassua enemmän kuin mitään koko maailmassa. Halusin pyyhkiä tuon hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan ja pakottaa tuon nielemään kokonaisena typerän kalansa, jonka takia tässä jamassa nyt olimme. Mikä aivoton sähläri tuo kollinkuvatus olikaan!
Tyrskytiikeri asteli varoen lähemmäksi häkkiä, jonka vangeiksi olimme jääneet. Hänen kasvoillaan käväisi ärtymys, kun hän vilkaisi meidän suuntaamme. Häpeä poltteli korvannipukoitani: millaisena typeryksenä hän mahtoikaan minua pitää, kun olin onnistunut jäämään kaksijalkojen ansaan.
”Saatko meidät ulos täältä?” Haavetassu kysyi, pitäen edelleen toista tassuaan kalan päällä. Koukistelin kynsiäni erittäin halukkaana iskemään ne kollin kuonoon.
”En ainakaan ilman apuvoimia”, kookas, raidallinen kissa vastasi arvioituaan tilannetta hetken. ”Käyn hakemassa lisää käpäliä leiristä. Odottakaa tässä.” Katsoin typertyneenä, miten Tyrskytiikeri kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan takaisin siihen suuntaan, mistä olimme tulleet.
”Aivan kuin me tästä voisimme minnekään lähteä”, puuskahdin turhautuneena ja lysähdin istumaan. Haavetassu tuijotteli yhä sinne suuntaan, minne Tyrskytiikeri oli hävinnyt. ”Tämä on kaikki sinun syytäsi”, sihahdin kollille, joka mielestäni ansaitsi saada kunnon selkäsaunan siitä hyvästä, että oli johtanut meidät tähän loukkuun.
Haavetassu kääntyi katsomaan minua närkästyneesti. ”Itsekin yritit saada sen kalan!” tämä puolustautui.
”Niin, koska sinä et sitä olisi ansainnut! Ajattelet ainoastaan vatsallasi, mistä syystä me molemmat olemme nyt jumissa tässä kirotussa laatikossa!” Nousin seisomaan, karvat pörhistettyinä. Kiukku kihisi suonissani.
Ennen kuin ehdin tehdä mitään muuta, korviini kantautuivat lähestyvien askelten töminä. Haavetassukin kuuli sen ja jähmettyi paikoilleen. Tiesin näkemättäkin, ettei tulija ollut Tyrskytiikeri. Meitä lähestyi eläin, joka käveli kahdella jalalla, raskain, laahaavin askelin. Kaksijalka!
//Kharon?
//236 sanaa
