Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Rontti heräsi sihinään. Hän nosti päätään ja näki Lotan karvat pystyssä ja selkä köyryssä mulkoilemassa häntä. Nuori raidallinen kolli oli hämmentynyt ja peloissaan. Miksi hän oli niin vauhkona?
“Viimeinkin! Sinun olisi pitänyt herätä jo aikaa sitten! On jo melkein Aurinkohuipun aika ja meidän pitäisi olla jo hyvin matkassa! Tällä menolla sinä ja sinun kipeät haavasi ette pääse ikinä Eloklaaniin asti! Vaikka taival ei olekaan pitkä, sinä lorvit ja matelet kuin etana!” vaaleanruskea täplikäs naaras ärisi. Rontti nousi pystyyn silmänräpäyksessä ja seisoi tassut täristen naaraan edessä. Hänellä oli kamala nälkä, mutta hän ei uskonut Lotan antavan hänen enää jäädä syömään.
“Noniin. Nyt on alkaakin näyttää jo paremmalta. Seuraa perässä, minä johdatan sinut kohti Eloklaanin rajaa. En tulee sinne asti vaan jään odottamaan raporttiasi tyttärestäni rajan lähettyville. Sinun tulee siis etsiä minut pian Eloklaaniin saavuttuasi ja kertoa onko Käärmepentu elossa. Sitten oletkin jo aika lailla tehnyt oman osasi”, Lotta naukui tunkeutuessaan pois puun oksien alta lumiseen metsämaisemaan. Rontti lähti nopeasti hänen peräänsä.
“Haluatko sinä siis tappaa tyttäresi?” kolli kysyi ääni väristen. Naaras ei vastannut hetkeen. Pohtiko hän mitä kannattaisi kertoa?
“En. Haluan vain tavata hänet”, hän naukaisi lopulta, lyhyesti raakkuvalla äänellä. Rontti katsoi häntä hetken ajan.
“Minähän voisin sanoa hänelle, että haluat tavata hänet ja pitää tapaamisen? Tai voisit tulla sinne… Eloklaaniin tapaamaan häntä?” raidallinen kolli ehdotti. Lotta pudisti päätään.
“Ei! Haluan itse pitää tapaamisemme. Haluan olla se, joka hoitaa asiat itse. Haluan vain sinun varmistavan, että hän on edelleen elossa”, naaras naukui turkki väreillen. Rontti vain nyökkäsi hiljaa itsekseen ja alkoi katsella maisemia. Hänen tassujaan särki ja ne olivat kankeat. Myöskin hänen saamojaan haavoja kirveli taas.
Rontti huomasi pian Lotan pysähtyneen. Naaras haisteli ilmaa ja jatkoi taas matkaa.
“Mitä haistoit?” raidallinen kolli kysyi.
“On sinullakin nenä! Haista itse!” naaras kivahti ja harppoi kovempaa eteenpäin. Rontin piti todella ponnistella pysyäkseen perässä. Hän yritti erottaa samalla viileästä ilmasta jotain hajuja, mutta ei vieläkään ollut siinä hyvä, eikä siis haistanut mitään erikoista.
Jonkin matkaa oli mennyt. Aurinko oli ohittanut huippunsa ja Rontti alkoi pelätä, että he eivät ehtisi Eloklaanin rajalle asti ennen auringonlaskua. Kuitenkin Lotta pysähtyi ja kääntyi kollia päin.
“Ihan tuossa lähellä on Eloklaanin raja. Ylitä se ja jatka hieman pidemmälle, jotta joku partio varmasti huomioi sinut. Sitten sanot, että olet kuullut huhuja siitä, että Eloklaani ottaa mielellään joukkoonsa kissoja ja, että olet kiinnostunut liittymään osaksi klaania. Sitten seuraat heitä leiriin, jossa juttelette päällikölle – joka toivottavasti on vielä Mesitähti, koska hän ottaa mielellään lähes kenet tahansa klaaniinsa – ja kerrotte hänelle halustasi liittyä Eloklaaniin. Sitten sinusta tulee osa klaania ja sitten utelet onko siellä ketään Käärmepentua. Jos he kysyvät miksi haluat tietää, sanot, että olet kuullut hänestä, ja että haluat tavata hänet. Sitten tulet kertomaan minulle onko hän vielä elossa ja sen jälkeen voit vain jatkaa elämääsi normaalisti”, naaras seposti. Hänen raakkuva äänensä alkoi ottaa Ronttia korvista, mutta hän kesti sen. Hän nyökkäsi naaraalle ja katsoi sinne, missä Lotta oli sanonut Eloklaanin rajan suunnilleen menevän.
“Selvä. Kiitos avustasi. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen päässyt tänne asti hankkimaan itselleni kodin. Toivottavasti he eivät kuitenkaan käännytä minua pois, koska todella haluan paikan asua rauhassa”, Rontti naukaisi ja nyökkäsi kiitollisena Lotalle. Naaras vain pyöräytti silmiään ja tuuppasi häntä eteenpäin.
“Ala mennä jo!” hän sanoi. Rontti teki työtä käskettyä ja lähti kohti Eloklaanin rajaa. Hänen nenäänsä lehahti voimakas usean kissan haju, ja häntä alkoi hermostuttaa. Montako niitä kissoja oli? Hän toivoi, ettei kamalan paljoa kuitenkaan!
Rontti tassutti pidemmälle metsään ja yritti löytää kissoja.
“Onko täällä ketään? Huhuu?” hän huusi pelokkaana. Olisivatko nämä kissat vaarallisia?
//Vieno?
