Laku
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Kujakissayhteisö
Tuuppasin Lunaa hieman loikkiessani ulos. Kaksijalka oli avannut meille kulkureitin ulos ja käytimme tietenkin tilaisuuden heti hyödyksemme.
“Et saa kiinni!” Luna huusi juostessaan yhtäkkiä ohitseni. Kehräsin ja pinkaisin naaraan perään innoissani. Nautin vauhdista ja viileästä tuulesta, joka halkoi paksua turkkiani. Otin suuria harppauksia naarasta kohti, ja pian sainkin Lunan jo kiinni voitonriemuisesti ulvahtaen. Kosketin häntä kevyesti kylkeen tassullani ja sitten kiepsahdin ympäri pinkoen poispäin hänestä. Kuulin Lunan naurahtavan, kun hän lähti taas perääni.
Valkea naaras ei ollut yhtä nopea kuin minä, joten hänellä oli vaikeuksia saada minut kiinni, ennen kuin hellitin hieman vauhtiani.
Puuskuttaen me molemmat lyyhistyimme maahan makoilemaan vierekkäin edelleen iloisesti naurahdellen. Suljin silmäni hetkeksi ajatellen kuinka hauskaa naaraan kanssa aina oli, ja avasin ne sitten samalla vääntäytyen taas pystyyn.
Huomasin pian alas maahan leijailevan lehden ja silmäni muuttuivat suuriksi palloiksi. Pinkaisin äkkiä sitä kohti napaten lehden juuri ennen kun se kosketti maata. Luna loikki luokseni innoissaan.
“Tuo oli hienoa! Sinä olet todella nopea!” Luna sanoi ihaillen. Hymyilin hänelle iloisena ja heilautin pörröistä häntääni.
“Olet sinäkin nopea”, naukaisin. Luna hymyili minulle lempeästi.
“En yhtä nopea kuin sinä”, hän naukaisi ja pukkasi minua hieman. Kehräsin ja tuppasin naarasta takaisin. Hän horjahti hieman ja murahti huvittuneena. Luna syöksähti päälleni ja pian me painimme kahden maassa.
Pian Luna pääsi pystyyn ja tökkäsi minua hieman. Nousin ylös ja huomasin kaksi kissaa. Nämä olivat tulossa heitä kohden hännät pystyssä. Annoin Lunalle nopean samaan aikaan huolestuneen ja ilahtuneen vilkaisun. Halusin toki lisää ystäviä, mutta olin joskus kuullut, että jotkut kissat saattoivat olla hyvinkin hyökkääviä ja tunkea tappelemaan muiden kanssa.
Katsoessani kaksikkoa tarkemmin, huomasin heidän olevan ihan rennon oloisia. Toinen kissoista – lähes täysin valkoinen naaras – tervehti meitä ja esitteli itsensä Lyraksi ja toisen kissan – valkoisen kollin, jolla oli myös tummanharmaata turkissaan – hänen veljekseen nimeltä Cosmos. Luna esitteli heti itsensä, ja minä seurasin muiden esimerkkiä ja esittelin itseni.
Tällä kertaa Cosmos niminen kissa puhui, ja kysyi olisimmeko halukkaita lähtemään kaksikon mukaan johonkin “siistiin paikkaan”.
Vilkaisin heti Lunaa hieman hämilläni ja naaras katsoi minua samalla tavalla takaisin.
Emme ehtineet pohtia kovinkaan kauaa, kun Lyra otti taas puheenvuoron pahoitellen veljestään. Hän selitti, että he asuivat lähistöllä ja halusivat toivottaa meidät tervetulleiksi. Sisälläni kumpusi lämmin ja pehmyt kehräys ajatellessani näiden kissojen hyväntahtoisuutta. He todella halusivat toivottaa meidät tervetulleiksi uuteen kotiimme! Kaksikko sanoi vielä jotain, mutta se osuus meni minulta hieman ohi korvien.
Epäröin hieman, vaikka sisälläni paloi into päästä tutustumaan näihin muihin kissoihin! Vilkaisin Lunaan antaen sen “kannattaisiko meidän?” katseen ja hän räpäytti silmiään pari kertaa myöntävästi. Käänsin siis katseeni tähän kissa kaksikkoon ja nyökkäsin. Huomasin myös silmäkulmastani, miten Lunakin nyökkäsi myöntyvästi.
“Kuulostaa kivalta!” paras ystäväni naukaisi ja nyökytin päätäni hivenen näyttäen olevani samaa mieltä. Lyra hymyili meille ja näytti merkin seurata. Pistin samalla sattumalta merkille, miten he ottivat paikkansa minun ja Lunan edestä sekä takaa, kuin pitäen huolta, ettemme katoaisi kesken matkaa.
“Kuinka kaukana se teidän kotinne on?” kysyin vain muutaman ketunmitan pituisen matkan jälkeen. “Mietin vain kuinka myöhään mahdamme saapua takaisin kotiin?”
Kuulin Lunan tuhahtavan hieman huvittuneesti. “Älä hätäile, ei meidän kotiväkemme voi paljoa suuttua tai huolestua.”
//Lyra tai Cosmos??
