Karju
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Paluu Eloklaaniin oli ollut oikea ratkaisu, ja olimme onneksemme molemmat selvinneet terveinä Kieron kanssa. Leimusilmä ja muut matkalaiset olivat palanneet matkaltaan ja yllätyksekseni he olivat löytäneet yrtin, joka oli tehonnut tautiin. Hetken jopa uskoin, että Leimusilmä oli oikeasti saanut unen kuolleilta kissoilta, jotka olivat kertoneet yrtistä ja sen sijainnista. Mutta sitten kun kuulin, että Leimusilmä on elänyt klaanin ulkopuolella ensimmäiset kuunsa, sain järkevän selityksen kaikelle tapahtuneelle. Uskoin, että Leimusilmä oli ennen klaaniin liittymistään nähnyt kyseistä yrttiä, ja siksi osasi lähteä hakemaan sitä oikeasta paikasta.
”Hei, anteeksi.. Voisitko vähän väistyä?” varovainen kysymys säikäytti minut. Käännyin katsomaan takanani seisovaa kissaa, joka pyrki ulos sotureiden pesästä. Siirryin nopeasti sivuun pesän sisäänkäynniltä ja katsoin pahoitellen naaraskissaa, jonka tunnistin Pehmoturkiksi.
”Pahoittelut, olin niin ajatuksissani että jäin tähän vain seisoskelemaan”, naurahdin vaivaantuneesti. Naaras väläytti minulle hennon hymyn ja käveli tiehensä. Pehmoturkki oli yksi niistä kissoista, joihin olin viime aikoina tutustunut. Vaaleaturkkinen naaras oli mitä ystävällisin ja kohteliain kissa. Hän oli myös entinen erakko, aivan kuten minä ja Kierokin. Hän oli liittynyt Eloklaaniin, kun se oli vasta perustettu.
Aamu oli jo pitkällä, mutta aurinkoa ei näkynyt. Harmaat pilvet peittivät koko taivaan, eikä sinistä taivasta näkynyt lainkaan. Olin varma, että pian alkaisi sataa, niin painavilta pilvet näyttivät. Kiero oli lähtenyt auringonnousun partioon, joten olin vailla seuraa. Pääaukio oli hiljainen, vain muutama kissa oleskeli synkällä aukiolla. Katseeni pysähtyi ruskeaan naaraskissaan, joka kaitsi pentuja karhunvatukkapensaikon liepeillä. Tunnistin kolmijalkaisen naaraan nopeasti Hiilihampaan tyttäreksi. En ollut keskustellut hänen kanssaan, mutta tiesin hänen nimensä olevan Kimalaistoive. Naaraan kanssa ulkona leikki kaksi pentua, joista toinen oli punaruskea ja toinen valkomusta. Olin pari kertaa käynyt tervehtimässä pentuja pentutarhalla Mesitähden kanssa, joten lähdin epäröimättä kävelemään aukion halki heitä kohti. Kolmen kissan katse kääntyi nopeasti minun suuntaani, kun he huomasivat minun lähestyvän. Pennut olivat lopettaneet leikkinsä. Sammalpallo lojui hetken yksin maassa, kunnes naaraspentu nappasi sen käpäliinsä.
”Huomenta”, tervehdin lähinnä pentuja, mutta vilkaisin myös Kimalaistoivetta, ”leikittekö te sammalpallolla? Mesitähti kertoikin, että täällä pennut leikkivät niillä. Voisitteko opettaa minullekin säännöt?”
//Tähtimö?
