Oliivi
//Kirjoittaja: Lupin
//Erakko |
”Sainpas!” Oliivi huudahti ja puraisi päästäisen hengiltä. Kolli hautasi otuksen puun juureen.
Menisikö hän jo kotiin? Ei, kyllä hän vielä saalistaisi toisenkin eläimen. Ruokaa tarvitsisi, kun lehtikato kävi päälle.
Lumi rapisi tassujen alla, kun Oliivi tassutti kotiinsa. Hänellä oli mukanaan päästäinen, koska enempää saalista ei ollut löytynyt.
”Parempi, kuin ei mitään”, hän tuumasi itsekseen ja kävi makuulle. Aurinko lämmitti hänen kotiansa ja pieni aukio tuntui melkein lämpimältä.
Oliivi asui siis pienellä aukiolla, keskellä synkkää mäntymetsää. Hänen pesänsä oli rakennettu saniaisten suojiin. Lounaassa solisi puro ja aukion pohjoisessa reunassa kasvoi jykevä mänty, jonka alimmalle oksalle pääsi kiipeämään. Se oli erinomainen paikka ottaa aurinkoa lämpimällä säällä.
Kolli veti päästäisen lähelleen ja haukkasi vielä lämmintä lihaa. Vaikka päästäinen ei ollutkaan hänen lemppareitaan, tuntui maku silti erinomaiselta, vatsan ollessa tyhjä. Kun päästäinen oli syöty, Oliivi puhdisti viiksensä ja huokaisi. Mitä hän voisi tehdä?
Harmaa kolli päätti vähän siistiä kotiaan. Tämä raahasi vanhat makuualus sammaleen ulos ja haki puhtaita tilalle. Pesääkin oli hyvä aika paikata.
Auringon laskiessa oli Oliivi väsynyt. Hän laski päänsä puhtaille sammalille ja katseli työtään: pesän seiniä oli paikattu muratilla ja sammaleella. Aukiolta hän oli raahannut vanhat eläinten luut kauemmas ja purolle vievää polkua siistitty. Oliivi oli aika tyytyväinen itseensä.
Oliivi heräsi, kun aamu-aurinko paistoi taivaalla. Yöllä oli taas satanut, aukio oli nimittäin lumen peitossa. Oliivi haukotteli ja päätti saalistaa jotain aamupalaa.
Kolli valisti saalistuspaikaksi puron varren, hiukan itään leiristä. Hän ei osannut uida, mutta pystyihän kaloja nappaamaan rannastakin. Kohta jo ensimmäinen kala oli kohdalla. Oliivi koukisti käpälänsä ja loiskautti vettä. Kala lensi komeassa kaaressa rannalle.
”Hyvä!” Oliivi huudahti ja ryntäsi kalansa luo. Se oli komea ahven, joka sätki kamalasti. Kun Oliivi mojautti sitä käpälällä, kala rimpuili hetken ja muuttui sitten veltoksi.
Mutta kaikki oli vain alun onnea. Oliivi seisoi puron varressa siihen asti, kunnes aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskea. Tuloksena oli vain se alun ahven ja yksi pieni särki. Kyllä sillä nälkä silti lähti. Oliivi lähti tassuttamaan kohti kotia. Kaikki tapahtui äkkiä.
Ensin Oliivi kuuli ääntä. Kuin kissa, joka vaanisi… Sitten hän näki sen: iso, tummanharmaa kollikissa, joka sähisi ja tuijotti Oliivia.
”Anna riistasi tänne!” kissa käski, lähestyen kokoajan pelokasta Oliivia. Oliivi vain puristi kalaa hampaissaan. Hän perääntyi.
”E..E..” Oliivi miukui perääntyen koko ajan. Häneen iski paniikki: tuo kissa hyökkäisi!
//~370 sanaa
