Kaunotar
//Kirjoittaja: Varta
//Erakko |
Kaunotar ei ehtinyt kauaksi ukkospolulta, kun tuulen mukana kantautuva kissojen tuoksu paljasti noiden olevan lähellä. Kaunotar pysähtyi ja haisteli ilmaa. Kissoja oli ainakin kolme tuoksusta päätellen, mutta aivan varma Kaunotar ei ollut. Kissat tuoksuivat kaikki todella samalta, aivan kuten saman kaksijalan luona asuvat kissat omasivat saman ominaihajun. Mutta nämä eivät kuitenkaan tuoksuneet kaksijaloilta, vaan haju oli pistävä ja metsäinen. Kaunotar nyrpisti nenäänsä voimakkaalle hajulle. Häntä kuitenkin kiinnosti nämä kissat, ja niin hän lähti astelemaan heitä kohti. Montaa loikanvertaa hän ei ehtinyt kävellä, kun joukkio tuli näkyviin.
Kaunotar pysähtyi tutkailemaan viisikkoa, joka jatkoi määrätietoisesti häntä kohden. Kissoista kolme, valkea pitkäjalkainen kolli, iso harmaaraidallinen kolli sekä laumaa johtava hopeainen pienikokoinen naaras vaikuttivat olevan Kaunotarta jonkin verran vanhempia, kun taas jäljelle jäävä kaksikko, punaruskeaan naaras sekä tummanharmaa kolli, eivät voineet olla montaakaan kuuta vanhempia kuin hän. Kaikki kissat olivat vahvan ja sitkeän oloisia liikkeiltään, toisin kuin kaksijalkalan pullerot. Kaunotar katseli paikaltaan, kun kissat astelivat häneen eteensä, mihin he sitten pysähtyivät.
”Mitä kotikisu tekee näin kaukana kotoaan? Tämä on Kuolonklaanin reviiriä, eivätkä ulkopuoliset saa olla täällä”, hopeanharmaa naaras sanoi. Naaraan äänensävy ärsytti Kaunotarta, sillä se selvästikin vähätteli kotikisuja. Kaunotar yritti olla näyttämättä tunteitaan, ja sen sijaan istahtikin paikoilleen ja kiersi häntänsä tassujensa ympärille. Katseensa hän piti koko ajan naaraassa.
”Kotikisu tuli katselemaan millainen meno sitä täällä ukkospolun toisella puolella onkaan. Ilmeisesti…”, miksi naaras olikaan kissajoukkoa kutsunutkaan? …”kuolonparven sanansaattajat unohtivat tulla kaksijalkalaan kertomaan, ettei tänne saisi tulla, kun tämä kotikisu ei sellaisesta säännöstä ole kuullutkaan.” Kaunottaren ääni oli hieman pisteliäs ja hän heilautti hännänpäätään. Oli hän oikeasti huomannut vahvemman hajurajan lähellä ukkospolkua, mutta hän ei aikonut näiden kissojen sitä tietää. Päässään hän kuitenkin laskeskeli mahdollisuuksiaan ehtiä rajan, ja mieluusti ukkospolunkin yli, jos kissat päättäisivät hyökätä. Mahdollisuudet eivät olleet hyvät, ja niinpä Kaunotar päätti yrittää olla ärsyttämättä kissoja tahallaan. Hän ei tykännyt pakoon juoksemisesta, mutta viittä, selvästikin kokenutta, kissaa vastaan hänellä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia. Parempi oli siis yrittää olla kissoiksi ja käyttäytyä hieman sävyisämmin kuin hänellä oli tapana.
”Kuolonklaani”, joku kissoista sähisi. Ups, ilmeisesti joukkion nimi olikin mennyt väärin. Mielessään Kaunotar hymähti, olisipa hän tajunnut tahallaan kutsua näitä itseään täynnä olevia kissoja parveksi. Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ollut haastaa riitaa, vaan tämä klaanihomma kiinnosti häntä oikeasti.
”Ah, anteeksi. Muistin sen selvästikin väärin. Olen Kaunotar ja uusi kaksijalkalassa, sekä näillä tienoilla. Voisitteko kertoa mikä on Kuolonklaani?” Sisäisesti Kaunotar irvisti imartelulleen, mutta kissoille hän vain kallisti päätään ja yritti vaikuttaa viattomammalta kuin hänen ensivaikutelmansa oli ollut.
//partiosta joku?
//399 sanaa
