Salamanteri
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
”Miltä sitten?” Salamanteri kysyi hämmästyneenä. “No et miltään tule mukaan”, hänen isänsä maukui hymyillen ilkikurisesti. Pentu ei ymmärtänyt vitsin päälle mutta hymyili silti leveästi. Hän loikkelehti jo pikkuhiljaa kuolleen aluskasvillisuuden sekaan. Hän maisteli ilmaa kuten isä oli opettanut. Jupiter kuiskasi hiljaa. “Haistatko tuon? Tiedätkö minkä riistaeläimen haju se on?” hän kysyi. Salamanteri haisteli ja maisteli ilmaa nenä väpättäen kuin jäniksellä. Hän haistoi myskisen hajun tulevan jostain läheltä. “Haistan sen nyt”, Salamanteri haistoi ja yritti saada päähänsä minkä eläimen se oli. Se varmasti täyttäsi pikkupennun vatsan hyvin mutta ensin se pitäisi saada kiinni. “Se on hiiri ja ääni tulee tuolta”, Jupiter auttoi ja osoitti käpälällään oksien sekaan. Salamanteri tarkensi katseensa pulskaan ruskeaan hiireen. “Katso, kun naappaan sen sinulle”, Jupiter kuiskasi ja lähti hiipimään kohti poloista hiirtä, joka joutuisi kohta hurjan nälkäisen pennun suihin, vai karkaisiko se? Siitä Salamanteri ei vielä voinut olla varma katsellessaan isäänsä saalistamassa ja vaanimassa pahaa aavistamatonta saalistaan. Salamanteri tsemppasi isäänsä milessään. Jupiter iski käpälänsä hiiren niskaan ja se rusahti inhottavasti. Hän nosti poloisen hampaisiinsa ja toi sen Salamanterin eteen. “Näin ei ehkä tapahdu enää, kun osaat saalistaa itse. Sitten saalistat oman ruokasi mutta älä huoli opetan sinua kyllä”, Jupiter sanoi huvittuneena, kun kiittämättä Salamanteri hotki hiiren kitaansa. “Ainiin kiitos isä”, hän muisti sitten. “Mennään takaisin leiriimme”, Jupiter sanoi, kun hänen poikansa oli saanut syötyä. He tallustelivat pesäänsä ja Salamanteri kävi vaihtamassa omat ja isänsä makuualuset nopeasti ennen nukkumaan menoa ahkera, kun oli. “Hyvää yötä sitten”, hän naukui maatessaan uusilla tuoreilla makuualusilla, jotka he olivat keränneet isän kanssa päiviä sitten ja jotka oli jouduttu vielä kuivattamaan ennen käyttämistä märän sään takia.
