Tyrskytassu
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio |
En tiennyt, olisiko minun pitänyt olla enemmän huolissani vai otettu siitä, miten ihastuneesti Mäihä suhtautui siihen, kun hän kuuli minun tappaneen jonkun. Eloklaanissa tällaisesta asiasta puhuminen oli tabu, eikä sitä katsottu hyvällä. Nämä kulkukissat olivat selvästi aivan eri maata kuin tiukkapipoiset klaanitoverini. Niin, siis entiset klaanitoverini. Minähän olin nykyään luopio, en mikään klaanikissa.
”Sinustahan paljastuu aivan uusia puolia”, Mäihä sanoi haltioituneen näköisenä – ja se häkelsi minua -, ”ensi kerraksi vain vinkkinä, että älä kerro sen olleen vahinko.”
Hieman hämilläni taivuin nuolaisemaan rintaani samalla miettien, mitä tuohon kuuluisi vastata. En kuitenkaan ehtinyt avata edes suutani, kun Keijukainen yhtäkkiä tuli meidän luoksemme ja kertoi minulle suunnitelmansa siitä, miten johdattaisin tämän sekalaisen joukon vanhan klaanini tykö, tappaisimme Mesitähden ja lopulta koko loppu klaani orjuutettaisiin palvelemaan Keijukaisen tarkoitusta.
Ovatko kaikki kulkukissat yhtä kajahtaneita? Hihittävät kuullessaan jonkun tulleen tapetuksi ja suunnittelevat tekevänsä vallankumouksen klaaniin, jonka kissat ovat huomattavasti paremmin järjestäytyneitä ja taidokkaampia taistelijoita? Hyvä Tähtiklaani, anna minun kaikki kestää! ajattelin vieläkään voimatta uskoa korviani. Jos olisin viitsinyt, olisin pyytänyt Keijukaista toistamaan suunnitelmansa uudestaan ihan vain siksi, koska halusin hänen itsensäkin kuulevan, miten naurettava ajatus oli. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä naaras ei vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka säästi armeliaasti ne, jotka uskalsivat kyseenalaistaa tämän valtaa.
”Hänen nimensä on nykyään Mesitähti”, päädyin lopulta aloittamaan hienovaraisen kriittisen lähestymisyritykseni asiaan. ”Eikä hänen tappamisensa ole niin helppoa. Koko klaani suojelee häntä vaikka hengellään. Sitä paitsi hänellä on yhdeksän Tähtiklaanilta saatua henkeä – nykyisin niitä taitaa olla kyllä enää vain kahdeksan – joten hänet pitäisi tappaa vähintään yhtä monta kertaa.” Pidin lyhyen tauon ja silmäilin ympärilläni huoneessa olevaa muutamaa kissaa. ”Ja kaikella kunnioituksella, jos tässä ovat kaikki, teillä ei ole mitään mahdollisuuksia heitä vastaan. He murskaavat teidät alta aikayksikön.”
Keijukaisen kylmä tuijotus tuntui porautuvan luihin ja ytimiin asti. En päässyt siltä karkuun. Sain kuitenkin suurenmoisen idean, joka saattaisi parhaimmassa tapauksessa pelastaa nahkani ja nostaa suosiotani johtajan silmissä. ”Eloklaani ei ole ainoa klaani”, aloitin selvitettyä hyytävän hetken ajan ääntäni. ”On olemassa toinenkin, joka oli jo ennen Eloklaania: Kuolonklaani. Sen kissat vihaavat eloklaanilaisia, eivätkä kaikki heistä rauhasta huolimatta ole hyväksyneet näitä täysin rajanaapureikseen. Heidän joukostaan voisi siis löytyä apuvoimia vallankumouksen tekemiseen, jos vain saamme heidät suostuteltua mukaan.”
Oikeastaan en osannut sanoa, miten olin edes suostunut lähtemään mukaan näin hullun yrityksen suunnittelemiseen. Kenties olin edelleen katkera emolleni siitä, kun tämä oli pettänyt minut ja laverrellut Mesitähdelle. Toisaalta Mesitähtikään ei ollut tuntenut minkäänlaista myötätuntoa minua kohtaan, kun oli saatellut minut reviirin kauimmaiselle rajalle yhdessä isäni kanssa ja lähettänyt selviytymään yksin kylmään, julmaan maailmaan.
Viha ja katkeruus roihahtivat sisälläni: he kaikki saisivat maksaa siitä, etteivät olleet edes yrittäneet kuunnella tapahtumien kulkua minun näkökulmastani. Kukaan ei olisi kuitenkaan uskonut, sillä oma emoni oli päättänyt kääntää selkänsä pojalleen ja antaa hänet pois tuosta vain.
//Keijukainen ja Mäihä?
//443 sanaa
