Salamanteri
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Salamanteri vaani lintua keikkuen vahvan tammen oksalla. Lunta leijaili kylmyydestä värisevän kollin ympärillä mutta tämä yritti jatkaa eteenpäin hiukan jäisellä oksalla. Salamanteri tunsi isänsä katseen polttelevan hänen turkillaan oksien lomasta. Salamanteri yritti painaa keskittymisensä lintuun ja hiipiä sitä kohti lyhyin pienin askelin mutta hänen ajatuksensa tahtoivat karkailla ympäriinsä. Lintu nokki parhaillaan oksaa ja nyt olisi Salamanterin tilaisuus käydä sen kimppuun. Kolli hivuttautui sitä kohti hiljalleen. Onneksi kolli oli hyvä vaanija muuten lumisella oksalla vaaniminen olisi ollut vieläkin hankalampaa. Lintu nosti päänsä ja Salamanteri ojensi kaulansa ja tassunsa salaman nopeasti tappaakseen linnun siihen paikkaan. Lintu jäi oppilasikäisen kollin kynsiin ja tämä kiljahti voiton riemuisena. Lintu valahti veltoksi, kun Salamanteri puri sitä niskaan ja kiipesi sitten alas puusta isänsä luo.
“Hienoa työtä!” Jupiter naukaisi. Pikkuinen täplikäs kolli hymyili innoissaan. Hän ei ollut luonnostaan parhaita jäljittäjiä mutta vaanimispuoli oli uskomaton tämän omasta mielestään. Hän myös rakasti kiipeilyä joten koki parhaaksi yhdistää noita kahta sorttia välillä keskenään luodakseen ylivoimaisen lempipuuhan itselleen.
“Kiitos! Haluatko nauttia sen minun kanssani?” Salamanteri kysyi isältään innoissaan. Hän jakoi saaliita mielellään isänsä kanssa.
“Tottakai”, Jupiter naukui ja Salamanteri liu’utti linnun Jupiterille. Hänen isänsä haukkasi siitä ja siirsi sen sitten Salamanterille. He jakoivat sen puoliksi mutta Salamanterille jäi kalvava nälkä. Lehtikato oli ankara ja sekä kylmyys että nälkä jäytivät Salamanterin sisuksia.
“Jatketaan matkaa niin pysytään lämpimänä”, Jupiter naukui ja Salamanteri nyökkäsi ja lähti seuraamaan isäänsä.
“Voitko opettaa minua taistelemaan joskus?” Salamanteri kysyi isältään toiveikkaana.
//Jupiter?
