Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
Olin alkanut käymään taas ulkona säännöllisemmin Mirrin syntymän jälkeen. Vaikka koitinkin pysytellä mahdollisimman lähellä pentuani. Häntä se tuntui enimmäkseen vain ärsyttävän. Loikkasin alas aidaltani. Kuljin hetken aikaa aluskasvillisuudessa, kun kuulin oman nimeni. Katselin ympäriinsä hetken ajan kunnes tunnistin äänen tulleen aidalta yläpuoleltani. Loikkasin ylös ja tervehdin Leidiä iloisesti. En ollut päässyt tapaamaan vanhaa ystävääni pitkään aikaan.
“Miten sinulla on mennyt?” kysyin kehräten.
“Mitä samaa vanhaa. Kaksijalkanikin on tulossa vanhaksi. Hän vain pysyy lepotilassa ja makaa”, Leidi kertoi ja kohautti lapojaan. Nyökkäsin.
“Anteeksi etten ole tullut puhumaan. Pippuri varmaan kertoi, että saimme vähän aikaa sitten pennun.”
“Ainiin. Mikä hänen nimensä on? Joko pikkuinen on jaloillaan?” Leidi innostui. Tiesin, että hän rakasti pentuja ja varsinkin toisten pentuja.
“Hän on Mirri ja hän on jo kolme kuuta”, kerroin ja hymyilin. Pikkuinenkin muisto omasta pennustani sai hymyn naamalleni ja lämmön tunteen sydämeeni.
“Mirri on kyllä nimi”, Leidi sanoi. Nyökkäsin. En tiennyt mitä hän sillä tarkoitti.
“Minun pitääkin mennä. Mietin liikaa miten Mirri ja Pippuri pärjäävät kun olen ulkona niin haluan tarkistaa, että kaikki on hyvin”, naukaisin ja heiluttelin häntääni vaivautuneena. Leidi nyökkäsi. Huomasin kuinka säälivä hänen katseensa oli mutta sivuutin sen ja loikin pois. Huokaisin hypätessäni alas takaisin omalle pihallemme. Leidi oli Leidi ja en aikonut hylätä häntä vain sen takia, että hän näki perheestään huolehtimisen säälittävänä. Näin Mirrin ja Pippurin leikkimässä keskenään sisällä joten lähdin takaisin metsään.
