Järkäletassu
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Järkäletassu luimisti korviaan äkäisenä, kulkukissat olivat aina röyhkeitä.
”Tämä on kujakissayhteisön aluetta. Alkakaa häipyä”, kolli naukui jo hieman hermostuneena. Hän ei kuitenkaan näyttänyt hermostumistaan kissajoukkiolle, sillä silloin vasta kissoilla olisi kunnollinen ylilyöntiasema. Pelko oli avain häviöön.
”Kuka sinä olet muka meitä määräilemään? Hah, sinua on vain yksi ja meitä on monta”, joku kissajoukkiosta naukaisi ivallisesti ja lähestyi tummaturkkista kissaa. Järkäletassu laskeutui taisteluasentoon ja väläytteli tuntemattomalle kissalle kiiltäviä hampaitaan.
”Jos todella tahdot saada köniisi, niin-”, Järkäletassu oli murisemassa, kunnes eräs tuttu kissa syöksyi kollin hämmästykseksi kissojen keskelle. Järkäletassu peruutti hieman hämmentyneenä, kun Tyrskytassuksi paljastunut kissa kiiti ilman halki kollia lähestyneen kissan kimppuun. Raidallinen, entinen eloklaanin oppilas upotti hampaansa kulkukissan kaulaan ja viskasi tuon voimassa rakennuksen kiviseinään. Kulkukissojen keskuudesta kuului muutamia kohahduksia ja sinisilmäinen kolli väläytti kiitollisen hymyn ystävälleen. Järkäletassu asteli Tyrskytassun rinnalle, kun toinen murisi varoittavasti tunkeilijoille. Järkäletassun silmät seurasivat tarkkaavaisina, kun raidallinen kulkukissanaaras ilkkui Tyrskytassu yhteisöstä. Järkäletassu kohotti katsettaan ja hänen kasvoillaan oli inhoa tihkuva ilme. Typerät tunkeilijat, saisivat todella painua hiiteen. Tyrskytassulla napsahti sitten päässä ja kolli loikkasi varoituksia antamatta naaraan kimppuun. Järkäletassu seurasi tarkkaavaisesti tapahtumia ja valmistautui itsekin taistelemaan. Tyrskytassulla oli selvä ylivoima naarasta kohtaan ja kolli vain kovensi otteitaan kulkukissan ulistessa apua. Muut kulkukissat katsoivat tapahtumia hieman lamaantuneina ja Järkäletassu kohotti ylähuultaan varoituksen merkiksi. Kurluttava ääni katkaisi Järkäletassun ajatukset ja hän siirsi taas katseensa kulkukissanaaraaseen, jonka ruumis oli valahtanut veltoksi. Verta oli roiskunut Tyrskytassun kuonollekin, oliko naaras.. kuollut? Muut tunkeilijat näyttivät ensimmäistä kertaa epäröiviltä, mutta Tyrskytassu säntäsi seuraavan kulkurin kimppuun. Se osoittautui jo pahemmaksi vastukseksi ja yritti todella taistella vastaan. Kaksi muuta kissaa liittyivät myös rähinään auttaakseen toveria ja Järkäletassu ravisteli päätään havahtuneena. Hän loikkasi päin Tyrskytassun selässä olevaa kollia ja upotti hampaansa tuon niskanahkaan. Hän retuutti kollin pois raitaturkin selästä ja paiskasi tuon vasten kylmää katua.
Kamppailu ei kestänyt kauaa. Kulkukissat eivät olleet oppineet taistelemaan yhtä hyvin, kun kaksi koulutusta saanutta klaanikissaa. Pian viimeinenkin kolli kaatui maahan veriroiskeiden saattelemana ja Järkäletassu ravisteli päätään. Verta oli lentänyt hänenkin kuonolleen ja hän huomasi Tyrskytassun olevan ajatuksissaan.
”Tyrskytassu? Onko kaikki.. hyvin?” tummaturkkinen ja suurikokoinen kissa kysyi matalalla, mietteliäällä äänellä. Järkäletassu katsoi Tyrskytassun turkkia, joka oli verestä tahmaantunut ja liiskaantunut. Molempien turkit näyttivät yhtä kamalilta. Tyrskytassu kysyi Järkäletassulta oliko tuo kunnossa, johon kolli vastasi hitaalla nyökkäyksellä.
”Olen minä, mitä nyt vähän haavoihin kivistää. Tyrskytassu, kiitos. Sinä pelastit minun henkeni, olen sinulle ikuisesti kiitollinen”, Järkäletassu sopersi ja asteli lähemmäs kollia. Hän sukaisi muutaman kerran Tyrskytassun poskea, joka oli verestä tahmainen. Järkäletassun katse oli kiitollinen ja hieman hauras, kuin kolli voisi mennä rikki.
”Osuit paikalle juuri oikeaan aikaan, ne tunkeilijat eivät mahtaneet sinulle mitään”, tummaturkkinen vastasi hieman ihaillen. Tyrskytassu oli tehnyt hänelle suuren vaikutuksen taistelutaidoillaan.
”Oletko sinä kunnossa?” Järkäletassu kysyi hieman huolestuneena ja hänen katseensa vaelteli siellä sun täällä. Samassa kolli muisti jotain. Hän oli käynyt aiemmin saalistamassa ja saanutkin saaliin, joka oli aika harvinainen näillä tienoin.
”Onko sinulla nälkä? Voisimme viedä nämä yhteisölle syötäväksi ja voisin näyttää sinulle sitten mitä minä saalistin”, Järkäletassu ehdotti hiljaisella äänellä ja hymyili toiselle varovaisesti. Tyrskytassussa oli jotain. Toisen vahvuus, rohkeus ja taistelutaidot. Ne kiinnostivat Järkäletassua kovasti, kukaan ei ollut tehnyt häneen yhtä suurta vaikutusta ikinä. Järkäletassu tajusi tuijottavansa kollia ja käänsi sitten nolostuneena päätään.
”Saalistin nimittäin käärmeen. Uskallatko maistaa?” Järkäletassu kysyi ja virnisti hieman. Hän oli löytänyt kujalta ihka oikean käärmeen ja ilahtunut hyvikseen. Käärmeet olivat kaksijalkalassa harvinaisia ja siispä tätä käärmettä hän ei takuulla jakaisi kenen tahansa kanssa.
”Olen muuten miettinyt, että tahdon vaihtaa nimeni. Kuten sinä teit. En halua olla -tassu lopun ikääni”, Järkäletassu kertoi mietteistään matalalla äänellä ja käänsi katseensa tunkeilijoiden ruumiisiin. Järkäletassu suki veristä turkkiaan varovaisesti ja kielen osuessa haavoihin, hän irvisti. Oli kulkukissoilla olleet ainakin terävät kynnet ja hampaat, jos ei muuta. Järkäletassu oli varma, että hänelle jäisi ainakin muutama arpi. Onneksi hänellä oli pitkä, hyvin pitkä turkki, joka peittäisi suurimman osan arvista alleen. Järkäletassu oli toisaalta iloinen arvistaan. Ainakin hän olisi uskottava ja turkissa näkyisi kokemus taisteluista. Tyrskytassun revennyt korva kertoi kollin elämänkokemuksesta. Järkäletassu istahti Tyrskytassun vierelle ja jatkoi turkkinsa sukimista hiljaisena. Mitäköhän Tyrskytassukin mietti hänestä? Järkäletassu siisti toisella etukäpälällään rintaturkkiaan, jossa oli irtonaisia karvatuppoja. Ne kutittivat häntä.
// Tyrskyliini? 😉
