Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Tuntematon alue
Rontti nousi pediltään. Hän oli viime aikoina ajatellut vain enemmän ja enemmän metsän tutkimista. Kolli oli jo ajatellut hieman, että karkaisi ilman Armasta ja menisi yksin, mutta aina kun hän oli edes osittain yrittänyt, jotenkin koko homma oli mennyt pieleen.
“Armas, emmekö me vain voitaisi mennä tutkimaan metsää?” Rontti pyysi tökäten väsyneen oloista ystäväänsä.
“Rontti, olen sanonut sinulle lukemattomia kertoja, että se voisi olla vaarallista vielä pentuikäisille kissoille, kuten minä ja sinä. En halua että mitään pahaa sattuu. Jos sinulle kävisi mitään, syyttäisin siitä tahtomattakin itseäni, ja ajattele kotiväkeämme. Ajattele kuinka surullisia niistä tulisi, jos jotain sattuisi emmekä koskaan palaisi”, Armas naukui huolestuneella äänellä. Rontti sipaisi ystävänsä kylkeä hännällään.
“Jos et aio lähteä, lähden yksin”, raidallinen kolli naukaisi pilke silmissään yrittäen saada Armaan suostumaan, mutta se saikin hänen ystävänsä vain paniikkiin.
“Rontti, älä! Ole kiltti. En halua, että lähdet”, kolli sanoi paniikista värisevällä äänellä. Rontti huokaisi ja painoi päänsä.
“Hyvä on. Odotetaan sitten, mutta jos se kestää ikuisuuden, lähden kyllä”, kolli naukaisi. Armas rentoutui ja näytti hyvin helpottuneelta.
“Kiitos, Rontti”, hän sanoi hiljaa ja tassutti sitten pois. Rontti huokaisi. Armas sai hänet tuntemaan syyllisyyttä vain ajatellessaan lähtemistä. Mitä hän voisi tehdä. Ei hän jaksaisi millään odottaa, kunnes he olisivat vanhempia.
Rontti tassutti pedille, jonka kaksijalat olivat heille antaneet. Hän päätti sitten kuluttaa aikaa nukkumiseen, jos Armas ei kerta aikonut tehdä jotain oikeasti hauskaa hänen kanssaan. Kyllä Rontti sisimmässään kuitenkin tiesi, että hän aikoi vielä lähteä sinne yksin. Armas saisi todisteen, että siellä ei ollut vaarallista ja sitten he voisivat seikkailla yhdessä, mutta ennen sitä hänen täytyi tehdä suunnitelma.
