Hurma
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Erakko | Kujakissayhteisö
Olin vallellut ilman päämäärää koko sen ajan, joka oli kulunut emon kuolemasta. Olin kulkenut läpi laajan alueen, jossa oli koko ajan tuoksunut muiden kissojen haju, mutten ollut nähnyt ketään. Kerran olin yrittänyt olla syömättä mitään, jotta olisin kuollut, mutta nälkä nousi liian korkeaksi, ja sen lisäksi tajusin, että emo ei olisi tahtonut minun vain kuolevan ja riutuvan suruun. Hän tahtoisi, että jatkaisin elämääni kunnioittaen hänen muistoaan, mutta keskittyen eläviin. Joten nyt olin etsimässä jotakuta, jonka kanssa voisin jutella. Ja ehkä viettää pidempääkin aikaa? Tarvitsi seuraa päästääkseni yli emon kuolemasta. Vaikkakin uskoin, että olisin liian ujo tutustumaan kehenkään. Mutta jos joku tekisi aloitteen, tietenkin se olisi mukavaa.
Nyt vaeltelin taas omissa ajatuksissani ja tassuni osuivat maahaan, kun kuljin eteenpäin oikeassakin maailmassa. Oli varsin kylmä, ja olin pörhistänyt turkkini niin pörröiseksi, kuin vain sen sain. Ajatuksissani risteili pehmeää lunta, emon silmiä ja turkkia ja ääntä, pesää ja kaikkea sellaista. Huomasin, että olin tullut jälleen kaksijalkalan lähelle. Sen keskellä näkyi korkeita pesiä, mutta reunoilla oli pienempiä, ja joissakin tapauksissa pidempiä puisia pesiä. Sielläkin tuoksui kissa. Kuljeskelin ympäriinsä ja istahdin sitten alas. Nyt minulle tuli taas muisto. Katselin itseäni lammikosta, ja sieltä minua takaisin tuijotti valkea naaras jolla oli oranssit korvat ja jäänsiniset ja vihreät silmät.
Mietin hetken, ja lähdin sitten kohti kaksijalkalaa. Astuin kaksijalkalaan sisälle ja tassuttelin vähän pidemmälle. Yhtäkkiä jähmetyin jännittyneenä. Haistoin kissoja. Paljon vahvempia kissojen hajuja kuin ennen. Ja kissoja oli paljon. Neljä tai viisi kissaa, ja tajusin, että jos nämä kissat olisivat vihamielisiä, en voisi paeta tai edes puolustautua kovinkaan hyvin. Pieni pakokauhu alkoi syntyä sisälläni. Oliko sittenkään todellakaan hyvä idea tulla tänne?
