Puh
//Kotikisu
//Klaanien läheinen kaksijalkala
Puhin kaulassa kiiluva metallinen laatta kilkutti iloisesti kollin käpälien lyödessä rytmiä henkiin heränneeseen maaperään. “Tule Nasu! Täällä on ihan lämmintä”, pyöreäpiirteinen kollikissa antoi äänensä kaikua Nasun pesäoven pienen luukun kautta. Hän voisi jopa näyttää Nasulle Neposen pihan. Pelottavasta ilmestyksestään huolimatta ruskeaturkkinen kolli oli lopulta osoittautunut oikein kunnon kolliksi! Nasu ei ollut kuitenkaan uskaltautunut kylmillä säillä ulos, joten hän ei ollut vielä päässyt näyttämään miten hieno piha Neposella oikein olikaan. Kollin sanojensa mukaan koko kaksijalkalan hienoinen ja kotikisu oli vaikuttanut niin viisaalta, että sen oli pakko olla totta! “Mu-mutta Puh, mitä jos siellä on vielä lunta? E-ehkä me voisimme vain leikkiä täällä?” kolli ehdotti varovaisesti ja hymyili kilpaa auringon kanssa. Auringon jota he eivät voineet sisältä nähdä..
“Tule, siellä paistaa aurinko ja on lämmintä! Me voimme käydä katsomassa olisiko ulkona jotain syötävää. Masuni nimittäin on sitä mieltä, että nyt olisi ruoka-aika..” Puh naukaisi ja lipaisi huuliaan ajatellessaan ruokaa. Joku pieni välipala voisi sopia tähän väliin suorastaan täydellisesti.. Karvaton kolli mietti hetken, nappasi lattialla lojuvan pehmopallon ja kipitti sitten leikkikalu suussaan karvaisemman kollin luokse. “Me-mennään sitten, mutta ei mennä kauaksi, eihän? Täälläkin saattaisi olla jotain hiukopalaa kyllä.” Puh hymyili ystävälleen leveästi ja taputti sitten pyöreää vatsaansa. “Masuni sanoo, että kaksi välipalaa tulisi tarpeeseen!” Nasu nauroi ystävänsä kommentille iloisesti ja työntyi pallonsa kanssa luukusta lämpimään ulkoilmaan.
