Tähdenlento
Mereten kysymys osin yllätti minut. En tiennyt kaksijaloista paljoa, mutta olisin ainakin luullut, että ajatus siitä, että edes jotkut kaksijalat pitivät kissoista olisi ollut itsestäänselvyys. Ainakin sen perusteella, miten olimme monesti ruokamme hankkineet kaksijalkalassa. Kai kaksijalkojen täytyi pitää kissoista, jos suostuivat ruokkimaan meitä sillä tavoin kylmänä vuodenaikana, jona kaikki eläimet olivat nälissään – paitsi selvästi kaksijalat.
“Sanoisin, että kyllä. Monet kaksijalat ovat auttaneet minua ja veljeäni niinä aikoina, kun olemme kulkeneet kaksin. Lisäksi olemme törmännet useisiin kotikisuihin, jotka vaikuttavat oikein pitävän kaksijaloistaan”, selitin Meretelle ja loikkasin taas toisen puun oksalle. Se keinahti painoni alla ja sai minut kiinnittämään kynteni kovaa sen kuoreen kiinni.
“Miksi sitä mietit, jos saan kysyä? Eikö sinulla ole hyviä kokemuskia kaksijaloista sitten?” kysyin varovasti ja lopetin hetken ajan puusta toiseen loikkimisen. Katsoin kohti nuorempaa naarasta hieman huolestuneena. Mikä saattoi saada hänet ajattelemaan, että kaikki kaksijalat inhosivat kissoja? Toivoin vain kovasti, että naaras sanoisi jotain kieltävää, mutta toki en myöskään edelleenkään aikoisi painonstaa häntä puhumaan, jos hän ei haluaisi. Me kaikki kannoimme omat salaisuutemme.
//Merimakkara?
