Venus

273 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Emo saapui minun ja Cassiopeian luokse pesän uloskäynnin lähelle, sanoi jotain ja katsoi meitä sillä tavalla, jolla hän aina katsoo varmistaessaan, että meillä on kaikki hyvin. Seurasin sisareni reaktioista, ettei emolla ollut mitään erityisen tärkeää sanottavaa. Aina en jaksanut keskittyä suun liikkeiden tarkkailuun. Se kävi raskaaksi, kun sitä oli tehnyt puoli päivää.
Tarkkailin paljon mielummin toisten yhteisöläisten toimia. Kuka poistui pesästä, missä johtaja liikkui tai ketkä näyttivät siltä, että yrittivät salailla jotain. Eikä emolla nyt muutenkaan usein ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa sanottavaa. Yleensä kun hän puhui minulle, hän vain huolehti minusta. Tai kehui minua.
Räpäyttelin silmiäni vastaukseksi. Emo räpäytti simiään takaisin tyytyväisen näköisenä.
Käännyin jatkamaan kylkeni pesemistä, kun huomasin, että laineikkaan valkean turkkini väliin oli juuttunut pieni vihreä roska. Nyrpistin nenääni kulmat rytyssä. Se ei lähtenyt, vaikka kuinka yritin saada sitä tarttumaan kieleeni. En kuitenkaan pystynyt pesemään itseäni vastakarvaa siitä kohti.
Tökkäsin emoa käpälällä ja osoitin katseellani roskaa lähes inhosta tutisten. Niin likainen olo minulla oli.
Lyra poimi roskan tarkasti mutta hellästi hampaillaan, ja sylki sen sitten maahan puhdas inho kasvoillaan. Tuoltako minäkin näytin?
Emo avasi suutaan, hän sanoi minulle hymyillen jotain. Sitten tämä suki vielä sen kohdan kyljestäni oikein siistiksi. Olin siitä oikein kiitollinen, sillä minua ällötti edelleen koskea kohtaan, jossa roska oli ollut. Nyt tunsin taas itseni hyvin kauniiksi ja huolitelluksi. Osoitin kiitollisuuteni emolle kahdella hitaalla silmien räpäytyksellä ja hännänpään heilautuksella. Emo hymyili minulle.
Vilkaisin emomme toisella puolella istuvaa siasartani, sillä tunsin tämän tuijotuksen kehossani. Cassiopeia mulkoili minua pienesti sivusilmällä, mutta kun hän huomasi katseeni, hänen ilmeensä muuttui takaisin neutraaliksi. Ajattelin, että ehkä tulkitsin ilmeen väärin, ja ehkä sisartakin oli vain kuvottanut turkkiini takertunut roska. Ketäpä sellainen ei kuvottaisi?

//Cassi ja Lyra?

Author: Koivu

Kirjoittaja: Koivu