Kujakissayhteisön tarinat
407 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKuiske nousi ylös surevien kissojen ringistä ja käveli uupuneena kohti vuodettaan. Rento iltapartio oli muuttunut pikemminkin sen kauhukuvaksi. Miksi kaiken piti aina mennä näin? Miksi menetysten määrä oli aina niin suuri? Kuiske tiesi, että se oli itsekkäästi ajateltu. Hän oli saanut elämässään jo enemmän onnellisia kokemuksia kuin…
165 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Ajatus yhteisön johtajan paikasta oli kivunnut selkäpiitäni ylöspäin edellisten auringonnousujen aikana. Mahdollisuus vapaudesta ja päätäntävallasta useiden kissojen kohdalla voisi parantaa elämänlaatuani merkittävästi, poistamalla minua häirinneet kissat elämästäni tietyillä keinoilla. Olisiko vallankaappaus mahdollinen? Voisinko vain joku päivä hiipiä Päivänsäteen kerrokseen ja vetää siltä kynsilläni hengen pois? Ajatus…
396 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPalattuamme leiriin Kuiskeen kanssa kävelimme keskelle surullista näkyä. Lyran – Päivänsäteen tyttären eli johtajan seuraajan – ruumis makasi ruhjottuna keskellä pesää. Naaraan pentuja ei ollut vielä näkyvissä, joten uskalsin käydä jättämässä yhteisötoverilleni hyvästin ennen kuin vetäydyin sivuun. Katsahdin Kuisketta, sillä aikeissani oli ollut palata vielä kollin luokse…
655 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKuiske lähti Mirrin kannoilla pois roskapönttöjen luota. Naaras oli keksinyt hyvän idean kätkeä mehevä lihakimpale turvalliseen kätköpaikkaan, josta he voisivat hakea sen myöhemmin kaksijalanpesään lähtiessään. Piilopaikka oli niin salainen ja ahdas, että mikään muu olento ei varmasti löytäisi saalista ennen kuin he palaisivat takaisin. He kääntyilivät sokkeloisilla…
210 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)//Jonkin verran väkivaltaa Seisoin ruohoisella kummulla yön hiljaisessa -nyt kissojen rääynnän täyttäneessä- varjossa. Löin ympärilleni tassut huiskien tuntemattomien kissojen turkkeja heidän aikeiden estämiseksi. Käpäläni olivat veressä, mutta ihmeellisesti mihinkään kehossani ei sattunut. Turkilöeni lensi verta kuin sade konsanaan. ”Ametisti! Koita parhaasi — johtajaksi”, kuulin takaani äänen,…
200 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Valkoista ja hieman verestä punaisena hehkuvaa karvakasaa raahattiin keskelle leiriä. Turkki näytti tutulta, mutten aivan osannut yhdistää kissoja, naamoja ja turkkeja toisiinsa. Päätin mennä katsomaan hieman lähempää, sillä tarkkailusta yleensä oli vain hyötyä. Työnsin itseni ulos pesästäni ja hypähdin jaloilleni. Hurma seurasi pian perässäni yhtä ihmeissään….
371 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSäpsähdin hereille selkäkarvat pystyssä, ja tunsin päästäväni suustani nopean ja terävän henkäyksen tuntiessani sisareni tassun tökkivän kylkeäni. Pälyilin ympärilleni hädissäni, mutta rauhotuin hiukan nähdessäni Cassiopeian. Vaikka nukuinkin usein liian sikeästi, niin hyvänen aika, ei hänen tarvinnut herättää minua ihan noin aggressiivisesti! Cassiopeiahan tiesi erittäin hyvin, että olin…
206 sanaa | 6 kokemuspistettä | 🔥 SuperKP käytössä (1.30x)Amor lähti Rhiannonin perään eikä voinut pidätellä peintä pärskähdystä. “Jäätävän hyvä muuvi sisko! Olet nero”, Amor kihitti virneestään. Cassiopeia ja Venus olivat lähteneet heidän peräänsä. Amor oli aidosti vaikuttunut. He johdattivat sisaruksia perässään ja Cassiopeian pistävän epäluulon haistoi tänne asti, mutta hän kuitenkin alistui mukaan. He…
12710 sanaa | 367 kokemuspistettä | 🔥 SuperKP käytössä (1.30x)“Olen Kobra, enkä ole juttutuulella”, harmaanruskea kolli ilmoitti tuima katse kasvoillaan. Hän katsoi minua suoraan silmiini, jolloin asia tuli harvinaisen selväksi. En kuitenkaan lannistunut, vaan hymyilin iloisesti. “Ei se mitään, ehkä voimme jutella joskus paremmalla ajalla”, nau’uin hyväntuulisesti. Kobran ilme ei värähtänytkään, hän vain kiersi minut…
306 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHärmä tiiraili vähän väliä yrttejä lajitellessaan varjossa makoilevaa Kanervaa. Hän koki naaraan läsnäolon painavana: Härmä oli jatkuvasti tietoinen entisen mentorinsa olinpaikasta, ilmeistä ja kehonkielestä. Hän huomasi, kun Kanerva nukahti, tai kun tämä hieman varuillaan – edelleen, vaikka oli jo usean kuun Kujakissayhteisössä viettänyt – asettui aterioimaan jonnekin…
